Kyllä välillä mietin, että miten ihmiset, jotka joutuvat tulemaan toimeen kaikenlaisilla instanssien tukimuodoilla. Niin miten he pärjäävät nykypäivän Suomessa?
Itse olen nyt elänyt tuella ja sanon kyllä, että on hankalaksi tehty tämä nyt tukien hakeminen ja saaminen. Itse olen ikäni tehnyt työtä ja välillä jopa kolmea työtä samanaikaisesti ja nyt sitten kun joudut päätymään omasta tahdosta huolimatta työttömyyden kirjoille niin miksi tämä on vaan niin vaikeaa?
Mie siis saan kyllä työttömyystukea, mutta mitään muuta tukea ei tule niin että n.500-600 euroa pitäisi siis riittää vuokran ja ruokaan ja kaikkiin muihin menoihin. Välillä, jos on jokin työpäivä ollut mukana kuukaudessa, josta tuon työttömyysajan-ilmoituksen laitat menemään, niin tarvitset liitteitä ja vaikka ne liitteet olisi sinne laitettu heti, niin kuitenkin niitä työttömyysrahoja pantataan pari viikkoa normaalista maksu päivästä, ihan vaan koska se asia pitää tarkistaa.
Ni mitä silloin käy ihmiselle, jolla ei ole rahaa, vuokra laskuista tulee karhuja, hyvä ettei mene ulosottoon ja ruokaa ei saa nimeksikään ja näillä sitten pitää pärjätä. Tämä myös vie elämänhalua alaspäin, kun apua ei ole saatavilla. Suomessa on myös nykyään mielenterveys asiakkaita puolet enemmän kuin ennen, enkä yhtään ihmettele. Että hattua nostan niille, jotka näin joutuvat elämään vuodesta toiseen.
Miksi asiat on tehty niin monimutkaiseksi, kaikki me emme ole vain hakemassa tukia huvikseen, vaan joillain se on elämän tarpeellinen apu jopa tahtomatta. Niin miksi näille asioille ei instanssit pysty tekemään mitään. Onko se niin vaikeaa vai onko se päättäjistä kiinni, että Suomessa elää nyt paljon enemmän työttömiä, joiden elanto on pienestä tuesta kiinni. Ja siten eduskunnassa porskutellaan suurilla rahoilla, matkustellaan ja syödään prameesti.
Tiedän, että päättäjien joukossa on myös niitä, jotka haluavat vähävaraisten pääsevän parempaan ansioon ja tuloihin, sekä haluavat oikeasti auttaa heitä. Mutta se ylin "komentokeskus" ei halua laittaa tikkua ristiin näiden asioiden puolesta, koska ajatellaan että jokainen voi tehdä asialle jotain, kuten ottaa vaikka työn ja tienata sillä elanto. Vaan kun sekin on nykyään hyvin vaikeaa. Työpaikkoihin tulee yli 1000 hakemusta ja paikkoja on vain yksi. Ja heistä hakijoista raakataan aina ne vanhimmat tietenkin pois, edes katsomatta hakemusta, niin mikä todennäköisyys on saada työtä helpottamaan arkea. Joillekin työ ei ole vaihtoehto, esim. sairauksien tai muiden vuoksi.
Entäs sitten säästäminen. Joo se olisi kivaa, mutta auta armias kun laitat säästöön jotain, niin kohta taas tuet viivästyy ja sillon nämä säästöt jo sulavat laskuihin ja muihin menoihin. Eli penneistä ei juuri säästetä. Jotain olen yrittänyt laittaa säästöön, mutta ei niitä pennejä kovin usein saa laitettua mihinkään säästöön.
Että nyt kyllä tarvitaan järeämpiä välineitä ja tekoja näihin asiohin. Kyllä pitäisi oma väestö pitää leivän syrjässä ja asunnoissaan. Ja auttaa heitä elämässä eteenpäin.
Autetaan me muut toisiamme, jos valtio ei sitä tee, vaikka heidän näin kuuluisi tehdä.
*kuvat bixabay*














