Luin tuossa taannoin kirjaa, jonka sain hyvältä ystävältäni. Kirjaan ei juuri törmää missään tai sitä ei löydy netin uumenista, mutta jos joskus saat käsiisi tämän kirjan kannattaa se lukea. Kirja on nimeltään Ruususatu ja kirjoittajana on Rosetta Kivi.
Ensin tuntui, että kirjan satu oli monimutkainen, mutta kun satu pääsi alkuun sen syövereihin eksyi.
Satu alkoi muistuttaa hyvin paljon omaa elämääni, jossa kiemurtelen unelmaani kohden, monien haasteiden ja karikoiden lävitse. Matkassani mukana on erilaisia ihmisiä, joilla lopulta kaikilla on jokin tarkoitus, mitä en täysin tajua, mutta toivottavasti joskus sen hahmotan ja tajuan.
Sadussa on se ihana ja hempeä puoli, jossa ihminen uskoo itseensä ja luottaa toisiin ihmisiin ja tapahtumiin. pääsee etenemään eteenpäin ja kohtaa karikot hyvällä ja rennolla olemuksella. Karikoista ja esteistä tulee myös helpommin ylitettäviä, ne tuntuvat enemmänkin pieniltä ja hailakoilta verhoilta auringon edessä.
Kun taas se toinen puoli, jossa ihminen ei usko itseensä pätkääkään tai ei uskalla kuunnella muita tai luota ulkopuolisen antamaan ohjeeseen tai apuun ja antaa unelmien valua sormien välistä maahan. Silloin maailmakin tuntuu karulta ja kun luottamus karisee, ei enää näe itsessään mahdollisia taitoja, joita omaa.
Tuntuu kuin omaa luottamustaan elämään pitäisi kastella kuin kukkaa kesällä auringon paahteessa, jotta ne eivät lakastu ja kuihdu olemattomiin. mutta miten sen luottamuksen aina voi nostaa takaisin, jos sitä ei alunperinkään ole tai sitä joutuu aina etsimään kiven ja kantojen alta?
Miten voi pitää luottamuksen aina läsnä ja antaa sen kannatella elämää? Vai onko se asia, joita ei tarvitse miettiä ollenkaan? Tuleeko luottamus itsekseen, jos olen tyyni ja rauhallinen ja etenen pienin askelin kohti unelmaani?
Jos elää oman näköistä elämää, niin silloinko se luottamus on pelissä. Eli jos en välitä mitä muut sanovat ja tekevät. Teen vain omaa juttuani, juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, niin silloinko olen luottavainen?
Minusta luottamus on sitä, että saan olla juuri minä ja saan tehdä asiat, juuri niin kuin olin itse ne ajatellut ja jos se ei sovi muille niin sitten se ei ole heitä varten. Itseäni vartenhan minä tässä unelmia tavoittelen, en ketään muuta varten. Jos minä olen tyytyväinen niin se on tärkeintä.
Pitää vaan muistaa, että elämässä on monia asioita ja monia alueita, joissa luottamusta voidaan käyttää ja se on läsnä tai ehkä vähän kauempana. Mutta usko itseesi ja tee omaa juttuasi, se tuottaa sinulle hyvän olon ja saat nautinnon siitä mitä teet, jos se on juuri sinun näköistä.
Kuva: Bixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti