Itse olen nyt tutkinut ja seuraillut omaa käyttäytymistäni työssäni ja miten voin nauttia jonkin sellaisen tekemisestä josta minulle maksetaan ja jota on tehtävä päivittäin.
Toki riippuu paljon mitä tekee työkseen ja mistä pitää, vai tekeekö työtä vain pakosta jotta saa elantoa.
Itse olen monet vuodet tehnyt työtä, josta en pidä, vain siksi että sinne pääseminen on helppoa ja sen työn osaan, sekä saan siitä elantoa helposti. Mutta se että nauttisin työn tekemisestä on kateissa. Työssäni autan muita ihmisiä ja tiedän että heille se on hyvä juttu, mutta miksi se ei voisi olla myös minulle, jos tiedän että saan auttaa ihmisiä ja heillä on hyvä olla. Ja sama kaava toistuu hyvin monen ihmisen elämässä.
Tein pieniä kokeita itseni kanssa eli aloitin päiväni ensin sillä että surkuttelin omaa työtäni ja asemaani, no myöskin työpäiväni oli raskas ja ei nautinnollinen. Kun taas toisena päivänä aloitin aamuni hyväntuulisena ja sanoin itselleni, että tästä päivästä tulee hyvä päivä ja kas kuinkas ollakaan työpäivä meni nopeasti ja oli hyviä juttuja pullollaan.
Mutta miksi sitten teemme näin ja laitamme työmme ja päivämme lyttyyn, kun joka päivän voisi aloittaa olemalla pirteä ja hyväntuulinen. Tai miksi emme hakeudu työhön, josta nautimme ja voisimme olla iloisia vaikka joka päivä.
Joskus tuntuu, että vaikka työ alussa olisi kuinka kivaa tahansa se jossain kohtaa muuttuu tylsäksi ja samaa kaavaa toistetaan ja silloin siitä tulee rutiinia ja tylsää, mutta vain jos me itse sen näin teemme omalla mielellämme.
Onko siis niin, että vain mielemme on se joka tekee työstä ei nautittavaa ja työ on oikeesti kivaa? Vai voiko jossain olla se työ, joka on juuri minulle suunniteltu tai rakennettu? vai voinko rakentaa ja suunnitella sen itse? Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt mielessäni monesti.
Toki on siis niitä aloja joihin mennään esimerkiksi kutsumuksena tai rakkaudesta lajiin, mutta ulkoiset seikat vievät sen nautinnollisuuden meiltä. Kuten esim. hoitoala tai kulttuuriala. Viime vuosina nämä ja monta muuta alaa on kärsineet ulkopuolisten asioiden saattelemana, joten niihin ei olla voitu varautua. Nyt olisi aika tehdä muutoksia näihin aloihin, jotta ihmisillä olisi taas mahdollisuus nauttia työstään.
Nämä kaksi asiaa on eri asioita se, että itse tekee työtä, joka ei ole nautinnollista tai se että ulkopuolinen tapahtuma vie nautinnon tai työn kokonaan.
Viimeeksi kirjoitin siitä, kuinka olin kääntänyt työntekemisen harrastukseksi ja harrastukseksi. Nämä kaksi keinoa, eli työ on harrastus ja kauniit ajatukset heti aamusta päivää saattelemaan ovat auttaneet minua päivittäin jaksamaan ja nauttimaan työssä.
Se miksi itse sitten teen työtä, josta en nauti on pelkästään siksi, että halusin auttaa työyhteisöä vielä hetken kunnes saavat työpaikan henkilöstön balanssiin. Nyt ajattelin puhtaasti heitä, enkä itseäni. Joskus näinkin on toimittava. Työsuhteeni ei ole enää pitkä ja syksyllä pääsen etsimään itseäni uudelleen ja rakentamaan sitä minun näköistä työtä, johon olen jo ottanut suuria harppauksia. Näistä sitten lisää myöhemmin..
Kuva: bixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti