Auttaminen ja tukeminen

Silloin kun ihminen tarvitsee apua, onko apu aina lähellä tai voiko sitä antaa?

Olen katsellut tässä lähellä ihmisiä, joilla on ongelmia yhden sun toisen asian kanssa. Jotenkin haluaisin auttaa, mutta en tiedä voiko auttaa tai onko minulla siihen rahkeita.

Minusta n hyvin ikävää katsella sivusta toisten kipuilemista asioiden kanssa. Mutta missä menee se raja milloin olet avulias ja milloin tuppaudut toisen elämään ja aiheutat vain lisää stressiä. Ja milloin ihmisien pitää itse kulkea jokin polku lävitse, saadakseen opetusta ja oivalluksia elämään.

Jos et voi auttaa, niin on hyvä olla läsnä ja tukea toista omien asioiden hoitamisessa. Tukemisella tarkoitan tässä kohtaa kuuntelemista ja kannustamista hyvien asioiden pariin.

Tässä tulee mieleen sellainen pienen lapsen pyyteetön auttaminen pienillä eleillä. Jos jotakin itkettää, pieni lapsi pyrkii heti syliin ja halaamaan. Tai jos leikkitoverilla on murhetta leikin lomassa, pieni lapsi tulee lähelle ja antaa toiselle lapselle lelun ja taas leikki jatkuu.

Meillä ihmisillä on tapana vajota välillä syviin vesiin surkuttelemaan elämää ja takertua välillä aika pieniinkin asioihin kiinni ja tehdä niistä suurempia ongelmia, kuin ne olisikaan. Miksi ihmisluonto on tällainen?

Itse olen nyt koittanut sellaisten ikävien asioiden kohdalla tehdä niin, että otan ne käsittelyyn ja mietin niitä hetken ja sen jälkeen annan niiden olla rauhassa ja keskityn hyviin ja mukaviin asioihin. Ja monesti nämä ikävät asiat sitten alkavat selkiintyä ja niistä on helpompi päästää irti. En sano ettei olisi asioita, joista on todella vaikea selviytyä ja ne saattavat viedä monia vuosia talttuakseen ja välillä tarvitsemme paljon apua ympäriltä, niin ammattilaisilta kuin läheisiltä.

Mutta jos emme takertuisi jokaiseen ongelmaan, varsinkin jos se on pienen pieni, ne eivät hallitsisi meitä.

Tarkoitan tällä sitä, että jos keskittyisi elämässä vain hyviin asioihin, niin heikommat ja ikävimmät asiat olisivat huomattavasti laimeampia ja niitä olisi helpompi työstää ja käsitellä. Lähinnä tässä tapauksessa puhun arkipäiväisistä asioista. 

Toki myös joskus sen ikävän asian tuleminen elämään on erittäin hyvä ja opettava asia. Se saattaa muokata sinua ihmisenä erittäin paljon. Mutta ainakin minun kohdallani paljon ikäviä asioita kohdatessa olen saanut hyvää oppia elämään ja miten haluan tässä maailmassa elää ja tehdä niin, että kenenkään ei tarvitsisi näitä asioita kohdata ja kestää. Enkä omalla toiminnallani saisi ketään tuntemaan itseään murheelliselta tai ikävien asioiden ympäröimänä.
Me elämme vain kerran ja silloin pitää saada nauttia elämän kaikista tarjottimella olevista asioista täydestä sydämestä. Meidän kuuluu myös toteuttaa omia unelmia ja haaveita vaivattomasti.

Joten ollaan läsnä muille ja annetaan auttavaa kättä, olkapäätä, syliä tai korvia jos niitä pyydetään tai tarvitaan.

Kuva: Bixabay