Voi addiktiot sentään..
Maailmassa on monia asioita joihin voi addiktoitua ja useimmiten ne eivät ole hyvästä. Addiktioita voi olla vaikka uhka pelaaminen, jossa hullun kiilto silmissä laitetaan rahaa peleihin siinä toivossa, että nyt tulee iso voitto ja sillä ratkeaa kaikki ongelmat. Tai se voi olla alkoholiin addiktoituminen, jolloin jo pyydetään toista ihmistä tuomaan lisää alkoholia, kun ei itse enää kyetä kauppaan menemään ja tämä vain siksi että olo helpottuisi ja krapula ei pääsisi painamaan päälle. Tai jokin muu addiktio, joka helpottaa oloa aina hetkeksi, mutta kohta mielen valtaa morkkis ja itsetunto kolkuttaa, kun haksahti taas tekemään sitä mistä olisi halunnut eroon.
Oloa yritetään helpottaa, joko lisäämällä rahaa rattaisiin tai alkoholia koneeseen. Selittely tulee myös kuvaan, eli kerrotaan kuinka teemme tämän enää vain tämän kerran ja sitten ryhdistäydymme ja lopetamme.
Onko hyvänlaatuista addiktiota olemassa, kuten liikunta vai onko sana addiktio jo merkki siitä, että olemme menneet liian pitkälle?
Voiko addiktiosta päästä eroon, onko addiktio niin jyräävä, että se pitää vallassaan ja siitä luopuminen ei ole mahdollista? Vai jos siitä luopuu niin jääkö jäljelle vain tyhjyys ja sen mahdollisesti täyttää jollain muulla addiktiolla? Vai onko mahdollista päästä kokonaan eroon tuosta vaan? Helppoa ei ole addiktiosta luopua tai päästä eroon, se saattaa olla tuskien taival karheikkojen lävitse. Ja se mitä sitten siihen ottaa tilalle, niin ettei taas löydä itseään addiktioituneena toiseen kohteeseen.
Itse olen ollut sekä addiktoitunut, kuten myös toisen ihmisen addiktion läheltä katsoja. Kumpikaan ei ole ollut helppoa. Oman addiktion lopettaminen on minun käsissäni ja sen ole saanut muiden mukavien asioiden tekemisellä taltutettua, toki itsellä on vielä addiktiota asioihin, mutta osaan ehkä hallita niitä paremmin kuin ennen tai en mene niiden kanssa niin sanotusti päätyyn asti. Toisen ihmisen kanssa sitten ei ole niin helppoa katsoa viereltä ja kokea siinä samalla koviakin lausahduksia siitä kuinka en voi auttaa häntä ongelmiensa kanssa, mutta se on todellisuus en voi helpottaa hänen tuskaansa tai ojentaa auttavaa kättää hänen kipuilussaan tuota addiktiota kohtaan. Jokaisen on niin sanotusti tehtävä se "työ itse", vaikka tukena voi olla. Karulta kuin tuo kuulostaakin näin se vaan on.
Mutta onneksi meillä on paljon auttavia tahoja joiden puoleen voi kääntyä ja saada apua riippuvuuteen eli addiktioon. Yksin ei näistäkään tarvitse täysin selviytyä, vaikka se "työ" on tehtävä itse. Tarvitsee vain halua päästä irti ja aloittaa uudenlainen elämä, ilman addiktioon johtavia asioita. Itse otin avukseni terapeutin ja hänelle juttelemalla pääsimme kiinni minussa kyteviin asioihin ja että voin olla armollinen itselleni. Pienin askelin päästään eteenpäin ja uudenlaisen elämän alkuun.
Minä sain myös apua lukemalla monia kirjoja, joista olen saanut hyvää ymmärrystä itsestäni ja tietoa siitä mistä addiktioni johtuvat. Yksi näistä kirjoista oli Eevi Minkkisen, Ole armollinen itsellesi, jossa kuvataan hyvin arrmollisesti tuo addiktiotuminen ja sen käsitteleminen. Joten suosittelen suuresti tuota kirjaa.
Hyviä luku hetkiä ja oman itsensä löytämistä ja oman itsensä parantamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti