Syksy ja talvi meni hujauksessa ja blogi jäi huomiotta. Mutta nyt olen taas takaisin ja avaan sanaisen arkkuni taas Teille luettavaksi.
Kaikki mitä nyt avaan tänne on vain minun omaa tuntemusta minun omasta kehosta ja mielestäni. Me kaikki olemme erilaisia ja kehomme ja mielemme suhtautuvat eri tavalla asioihin ja vanhenemiseen.
Pakko puhua siitä kuinka minun keho ja mieli muuttuu kun ikää tulee lisää. Kropassa alkaa tuntumaan pienetkin asiat, kolottaa ja kiristää sieltä täältä. Liikunnan tärkeys siis korostuu päivittäin. Auta armias, jos et jotain liikunnallista tee päivän aikana, niin ei tartte kuvitellakkaan, että seuraavana päivänä olo olisi virkeä saati sitten liikkuisi kunnolla, ei kroppa on jäykkä kuin hiilihanko tuvan seinustan vierellä.
Itse olen nyt ottanut uusia rutiineja päiviini, jotta voin pitää kehoni kunnossa ja liikkuvana. Pidän itse joogasta, jota olen jo harrastanut pitkään, sillä on hyvät vaikutukset kehoon ja mieleen. Sekä uusina lajeina on nyt kehon muokkaaminen painoilla, tietenkin rauhallisuudella ja rennolla otteella, jotta ei tule rehkittyä liikaa, uusi keho ottaa niin nopiaan itseensä.
Voi ja kuumat aallot vasta ihania ovatkin, on vuoroin kylmä ja vuoroin niin kuuma. Kylmään on tämä kroppa kyllä tottunut, koska olen palellut aina ja villasukat ovat kyllä olleet minulle se paras vaatekappale forever. Enää ei juuri villasukkia tarvitse, kun kuumat aallot kyllä vesittää kaikki vaatteet. Itse kuvailin tuota kuumaa aaltoa äskettäin "supistukseksi", sillä se tulee samalla tavalla kuin supistus, se alkaa pienestä kuumoituksesta ja kasvaa sitten sellaisiin mittakaavoihin että hiki karpalot tippuu ja tuntuu kuin kroppa olisi tulessa sisältä käsin. Hetken se kestää ja sen jälkeen poistuu samaa kautta mitä tulikin.
No sitten se mieli. Se on edelleen kuin nuorella naisella ja näkee itsensä tekemässä vaikka mitä. Haaveilee asioista joita olisi kiva toteuttaa, mutta sitten jostain tulee se pelko ja stoppi, että ei enää tässä iässä. Ja se ei tarkoita etteikö vanhempanakin voi toteuttaa vaikka mitä unelmia, ei vaan pitääkin edelleen toteuttaa niitä, siitä olen samaa mieltä. Mutta se, että sen tekee tämän uuden mielen kanssa, siihen täytyy antaa vähän armoa ja rauhallisuutta, jotta uusi mieli pääsee mukaan ja on samaa mieltä nuoren mielen kanssa.
En tiedä onko tuo mielen muuttuminen pelkoa vai niinkuin jotkut viisaammat sanovat että nyt on astunut järki peliin, kun ennen mentiin ja mietittiin vasta sitten. Ja pelkoa ehkä siksi, että sitä on jotenkin varovainen kehonsa kanssa, joka ei kaikissa asioissa ole samaa mieltä.
Esimerkkinä voisin tässä kohtaa ottaa päivän Linnanmäellä. Itse pidän siitä, että laitteet testaa ainakin kerran, jotta voi sanoa pitääkö laitteesta vai ei ja onko se sellainen johon voi mennä toisenkin kerran. Ja näin olen tehnytkin aikoinaan. No minun lempi laitteeni on ollut kautta aikojen kehrä/enterprise, kuinka ihanasti se ottaa vatsasta ja tuuli tuivertaa sen mennessä ympäri ja välillä näet pilvet ja välillä taas maa häämöttää edessäsi. No sinne sitten jonottamaan tällä ihanalla nuoren mielen innolla ja muistoilla kuinka se oli ihanaa. Kyytiin päästyämme sama innostus kohosi kasvoille ja mieleen, kunnes pääsimme täyteen ympyrään ja ensimmäiset kerrat olimme kohti pilviä. Silloin kouraisi vatsasta ja päässä alkoi heikottaa, tuntui kuin tasapaino ei enää ollut mukana ja laite tuntui pelottavalta ja uhkarohkealta. Täytyi ääneen sanoa, että taisi olla viimeinen vuosi tuossa laitteessa. Ja kun vihdoin pääsimme maan kamaralle laitteesta kyllä huokaisin helpotuksesta ja täytyi myöntää, ettei keho ole enää entisellään, se on vanhentunut.
Tänä vuonna olen menossa kyllä Linnanmäelle ja aion testata joitakin laitteita ihan vaan siksi, että nyt olen jo tämän kehon ja mielen kanssa samoilla linjoilla, niin ei jää huonoja muistoja ihanista laitteista. Mutta varmasti varautuneisuudella ja rauhallisuudella.
Varsinkin nyt kun maailmalla on tapahtunut muutamia ikäviä tapaturmia laitteissa, niin sitä tämä järki mieli sitten varoittaa tai muistuttaa...tietenkin.
Vanhetaan silti arvokkaasti ja toteutetaan edelleen unelmia sekä tehdään tästä uudesta kehosta ja mielestä se uusi hyvä kaveri, jonka kanssa tätä matkaa ja elämää edetään.
Elämä on ihanaa kun se oikein oivaltaa, Tapio Rautavaaran, kulkuri ja joutsen laulun sanoin lähdetään tutkimaan maailmaa uusin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti