Tuli mieleen sellainen asia, että onko olemassa kiirettä vai onko se vain itsensä luomaa kaaosta?
Itsellä on viikkoja, jolloin tuntuu, että elämä on yhtä kiirettä ja paljon on asioita tekemättä ja ne kaikki pitäisi saada aikaan juuri nyt tai viimeistään kohta. Yleensä myös on niin, että asioita on samalla viikolla todella paljon ja kun katsoo kalenterista seuraavaa viikkoa niin se ammottaa tyhjyyttä.
Mutta onko se kiirettä vai luoko ihminen itse itselleen kaaoksen, joka näyttäytyy kiireenä?
Olen nyt seurannut omaa toimintaani tässä hetken ajan ja tullut siihen tulokseen, että oma kiireeni on itse aiheutettua kaaosta, josta muodostuu kiire, vaikka todellisuudessa kiirettä ei ole mihinkään. Olen ottanut samalle viikolla paljon asioita, joita olisi suoritettava sillä viikolla ja todellisuudessa ne ehtii tekemään myös vähän myöhemmin ja jotkut niistä jopa vasta seuraavalla viikolla.
Eli luon itselleni stressin päälle, että kaikista näistä asioista pitää selvitä nyt eikä huomenna tai ensi viikolla. Alan tekemään niitä kauheassa paniikissa. Yleensä myös käy niin, että en saa tehtyä puoliakaan niistä asioista kokonaan tai ne ovat keskinkertaisia, joita sitten myöhemmin kuitenkin parantelen ja teen uudelleen.
Eli voisimmeko tutkia itseämme uudelleen, jos koemme kiirettä? Onko se kiire läsnä vai onko se vain aiheutettua kaaosta, josta selviäisi mahdollisesti hetken hengittäen ja tutkien asioita, joita vaikka voisi siirtää seuraavalla viikolle, joka tässä tapauksessa ammotti tyhjyyttä?
Mutta jos elää sellaista elämää missä kiirettä on kokoajan läsnä, niin pääseekö tuosta kierteestä pois vai onko sitä niin kiinni siinä kiireessä, että suorittaa asioita ja menee vain mukana ja väsähtää pian ja kaatuu sänkyyn väsyneen iltaisin, kun keho on ollut kovassa työssä henkisesti ehkä myös fyysisesti.
Joskus kiirettä ei voi välttää, jos kyse on kellon kanssa juoksemisesta, esim. junan lähtö tietyllä ajalla ja olet kaukana kohteesta. Toki tässäkin olisi voinut alunperin ajatella ja miettiä kuinka kauan aikaa menee kohteeseen ja lähteä ajallaan ja silloin olisi saanut kävellä rauhassa kohteeseen. Paitsi jos olet nukkunut pommiin aamulla, kiire tulee väistämättä, vai tuleeko?
Haluan haastaa sinut miettimään ja seurailemaan omaa elämääsi, että millaisissa kohdissa sinä koet kiirettä ja onko se oikeasti kiirettä vai oletko luonut kaaosta ja koet sen kiireisenä aikana? Oletko esim. aina myöhässä töistä ja juokset joka aamu vaikkapa bussiin? Mikä tekee sinun kiireen?
Itse olen tullut siihen päätökseen, että kiire on vain kuvitelmaa ja olen saanut tehtyä rauhallisella tahdilla kaikki asiat, jotka ovat olleet saman viikon aikana tehtävinä. En ole kokenut enää kiirettä, kun olen rauhallisesti katsellut kalenteriani ja sumplinut asiat uudelleen. Aina ei edes tarvitse kalenteria, vaan jos on silloin juuri hetki aikaa miettiä asioita, niin miksi ei voisi tehdä jonkun asian, joka voisi olla poissa toisilta viikoilta, vähän kuin etukäteen ja mahdollisesti myös tiedostamatta.
Olen myös tehnyt joitain asioita silloin, kun se tulee mieleen ja ajatuksiin, toki aina ei saa tehtyä kuin vähän mutta sekin on aina eteenpäin kun sen aika siten taas tulee, kun tätä samaista asiaa sitten hoitaa.
Aina ei voi asioita hoitaa etukäteen, jos ne tulevat eteen vasta sinä hetkenä, mutta auttaisiko, jos vaikka siivoat jonkun laatikon, jossa mahdollisesti on tärkeimpiä asioita, vaikka avaimet ja lompakot tai mitä ikinä, niin auttaisiko se sinä aamuna kun lähdet pommiin nukkuneena, että avaimet ja lompakko on helposti mukaan otettavissa, koska tiedät missä ne tarkalleen sijaitsee.
Eli tarvitaanko organisointi kykyä tehdä asioita, jotta kiirettä ei synny tai sen tunnetta, kukapa sen tietäisi paremmin kuin sinä itse. Vai nautitko vai ajastasi, jota oikeasti on vaikka kuinka paljon käytettävissäsi.
Nautitaan ajasta ja toivon, että saat kiireen tuntua taltutettua näillä pikkusilla vinkeillä.
Sinulla on avaimet
Kuvat. Bixabay
