Kirjoittaminen on välillä tuskaa, mutta välillä todella antoisaa ja silloin siihen uppoutuu täysin ja tekstiä vaan tulee ja tulee.
Näin koin kirjoituskursseilla, joilla nyt olen ollut ahkeraan jo parin vuoden verran. Välillä tuntuu, ettei mitään tule ulos tai jos tulee niin se on vähäiset lauseet ja nekin näyttää ja kuulostaa todella tönköiltä. Onko aina näin kuitenkaan asianlaita, sillä silloin kuin kurssilla koin kirjoittavani todella tökerön tekstin, sain palautetta, että tämä teksti on paras mitä olen lukenut sinulta, se on aitoa ja juuri sinua.
Eli onkin niin, että me koemme tekstien olevan jotain muuta, kuin se todellisuudessa näyttäytyy toisille ja siksi pitäisi vaan laittaa se teksti joka on tullut ulos. Tosin sitten tullaan siihen dilemmaan, että kun teksti pitäisi ainakin kerran käydä lävitse ja korjata sieltä ne asiat, jotka ottavat silmään tai mahdolliset lauseet, joiden merkitys on vähän vinksallaan.
Tämän vuoksi on paras kirjoittaa vaan aamusivuja joihin voit syöltää juuri sitä mitä tulee eteen, näin ainakin ajattelin. Toki kurssillakin käytetään niin sanottua luovaa tekstiä, eli laita kynä paperille tai sormet näppäimille ja eikun kirjoittamaan ja anna tulla sitä mitä tulee, ilman että sitä korjaa tai jää miettimään.
No mutta jos tosiaan ei tule mitään, vaikka kuinka antaisin kynän kirjoittaa. Trust me, aina tulee jotain, vaikka se olisi puuta heinää tai kirjoitus siitä että kun ei vaan tule mitään mieleen, niin paperilla on sentään muutama sananen.
Itse haluaisin päästä sellaiseen kirjoittamisen flow tilaan, että saisin vaan kirjoitusta tulemaan ja se mitä tulee olisi upeaa ja tuntuisi hyvältä tekstiltä, ajatellen nyt tuota tulevaa kirjaa. Tosin nyt on kyseessä elämänkerrallinen teksti, niin sen vaikeuden luo jo se, että on oltava tarkasti selvillä niin sanotuista faktoista.
Tästä siis voimme päätellä, että kirjoittaminen on monimutkainen asia. Vai onko?
Eli Te, jotka tuskailette kanssani kirjoittamisen kanssa, niin antakaa aikaa kirjoittamisen kehittyä, käykää kursseilla ja kirjoittakaa paljon, välillä ihan vaikka puuta heinää, siitä se kehittyy. Näin olen itsellenikin aina sanonut ja näin tulet myös kursseilla kuulemaan. Mitä ikinä haluat oppia, sitä pitää harjoittaa jotta se paranee. Ja siksi minä myös taas nyt palasin kirjoittamaan blogia. Ja kaikki erilaiset kirjoittamiset on hyviä keinoja harjoitella kirjoittamista, oli se sitten runoja, kirjeitä, päiväkirja, blogi, tekstiviesti, ihan mikä tahansa kirjoittaminen, se auttaa sinua päämäärääsi, oli se sitten mikä tahansa.
Kirjoitellaan yhdessä ja luodaan upeita tekstejä. Rennosti ja omalla tavalla.
Natalien Goldbergin treenikirjoittamisen säännöt:
1. Pidä kynä liikkeessä.
Eli kirjoita sitä, mikä tulee mieleesi koko sen ajan, minkä olet kirjoittamiseen varannut, älä pysähdy. Näin kriittinen mielesi ei ennätä sensuroida sitä, mitä luova minäsi kirjoittaa.
2. Luovu kontrollista.
Kirjoita äläkä mieti, onko kirjoittamasi sopivaa tai kohteliasta.
3. Täsmennä.
Älä kirjoita puu, jos voit kirjoittaa tammi. Autolla on joku merkki, ruoka voi olla pastaa, keittoa tai vaikkapa risottoa.
4. Älä ajattele.
Tämä on mielenkiintoinen neuvo kirjoittajalle, mutta minulle tämä tarkoittaa sitä, että annan tarinan viedä kynääni sinne, minne sen on tarkoitus mennä. Sääntö neuvoo tarttumaan ensimmäiseen ajatukseen, alkuajatukseen ja kirjoittamaan siitä.
5. Unohda tässä vaiheessa pilkkusäännöt, oikeinkirjoitussäännöt ja kielioppi.
6. Anna itsellesi lupa kirjoittaa roskaa.
Ihana sääntö! Kyllä, annan itselleni luvan kirjoittaa roskaa.
7. Mene ytimeen.
”Kohtaa pelottavat asiat. Hyödynnä pelottavaan sisältyvä voima.”
Kuvat:bixabay
