Missä olen nyt ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan

 

Siitä on pitkä aika, kun viimeeksi olen ollut kirjoittamassa tänne. Mutta kirjoittamista olen kyllä tehnyt. Se kirja, mistä tämäkin blogi on saanut alkunsa on nyt tekeillä.

Kirja on vasta alussa, mutta hyvässä vauhdissa etenemässä. Kirjan kirjoittaminen on pitkä matka ja se yllätti kuinka paljon kirjan kirjoittamiseen tarvitaan aikaa ja kuinka jäsennellysti asiat pitää tehdä.

Mutta olen varma, että tuo kirja saa kyllä päivänvalonsa muutaman vuoden päästä, sillä sen kirjan pitää päästä muidenkin luettavaksi.

Mutta se siitä kirjasta. Kirja tulee matkan varrella nyt mukana. Nyt olen taas avaamassa sydäntäni Teille.

Olen niin onnellinen kun aloitin tämänkin blogin, vaikka se aina välillä jää kaikkien muiden asioiden varjoon, kuitenkin tänne on aina kiva palata taas hyvin eväin ja uusien asioiden parissa. Nyt tulen taas avaamaan asioita pitkin tätä kesää ja vuotta, niin paljon on tapahtumassa.

Voin hieman raottaa jo verhoa.

Matka varrella on mukana:

 Muutos matka itsensä kanssa.

Käymme lävitse kirjankirjoitusprojektia

Keinot, joilla saa itsestään enemmän irti ja mikä pitää ainakin minut, jotenkin kuosissa ja kansissa.

Ja paljon pohdintoja elämän varrelta ja se laidoilta.

Laittakaa viestiä ja kommentteja, jostain Teille merkityksellisestä postauksesta tai muuten vaan.  

*Kuvat pixabay*

Unelman toteuttaminen

On ollut pitkä aika kun olen viimeeksi kirjoittanut teille tänne. Mutta johtunee siitä, että olen ollut tekemässä ihania asioita, joista siis olen haaveillut aina. Nyt ne on totta ja saan tehdä niitä päivittäin.

Eli aina kannattaa haaveilla, kyllä ne haaveet toteutuvat ennemmin tai myöhemmin. Ei siis saa lakata unelmoimasta ja haaveilusta.

Miten toteuttaa haaveita?

Ensimmäinen keino voisi olla se, että teet aarrekartan ja laitat siihen elementtejä mitä haluat unelmassasi olevan.  Ja kun aarrekartta on valmis se on hyvä asettaa esille sellaiseen paikkaan mistä näet sen joka päivä. Jolloin unelmat tulevat lähemmäksi sinua. Aarrekartta voi olla isompi pahvi jolle vaikka kirjoitat tekstiä tai sanoja tai vaikka liimaat kuvia lehdistä tai piirrät itse kuvia.

Toinen keino voisi olla vaikka kirjoittaa unelmat kirjeeseen ja lähettää sen matkaan "pullopostina". Tai sen voi myös säilö jonnekin rasiaan ja säilöön hetkeksi aikaa. Jotta voit joskus katsella tuota kirjettä ja todeta että tuo unelma on toteutunut.

Kolmas keino voi olla vaikka kirjoittaa kännykkään ranskalaisin viivoin unelman pääaiheita tai ottaa jokin kuva taustakuvaksi, joka kuvaa sinulle juuri sitä unelmaa. keino voi olla mikä vaan, näitä keinoja on paljon. Omia hyväksi havaittuja keinoja voi myös muodostaa.

Unelmat voivat olla mitä vaan, mutta pitää osata rajat unelma niin että se on toteutettavissa omassa elämässäsi. Ja sille on myös annettava jokin raja, mutta niin realistinen, että se toteutumiseen on aikaa sen vaativa aika. Esim. jos unelmasi on vaikka saada kroppa kuntoon ja painoa pois niin se ei voi tapahtua huomiseen mennessä, eli yhden yön aikana vaan esim. sille on annettava aikaa ainakin vuosi. Mutta tuossakin tapauksessa vaikka ei juuri nyt tunnu, että sinä olet valmis laihduttamaan tai urheilemaan, niin nämä asiat muuttuvat kyllä, kun olet tehnyt unelman tietoiseksi, jollakin keinolla itsellesi. Huomaat esim. että ruokailut muuttuu ja sinä käyt useimmin lenkillä ja jossain kohtaa myös makeanhimo häviää tai vähenee.

Kuulostaa nyt todella epäilyttävältä voiko unelmia näin vaan toteuttaa mutta myös toisaalta pitää muistaa se että kuinka paljon tuota unelmaa haluat toteuttaa ja kuinka todellinen se on sinulle. Sillä jos se ei ole sinulle todellinen unelma niin se tuskin toteutuu. Tai jos pakottamalla yrität toteuttaa, jotain mikä ei tunnu hyvältä niin se tuskin toteutuu. Tähän voi ottaa sen painon pudotuksen taas esimerkiksi. Eli jos yrität pudottaa painoa niin, että urheilun toteuttaminen ei ole kivaa tai syömisen muuttaminen stressaa niin paino tuskin putoaa, tulee lannistunut olo ja sitä enemmän halua ratketa syömään herkkuja ja laiskotella mielummin sohvalla ja katsella vaikka televisiota. Eli sinulla pitää olla rento olo ja mieli avoinna menemään kohden uutta elämää tai muutosta. Ja näin ollen unelmat toteutuvat paremmin.

Tavallaan siis elät tuota unelmaa kohden, eli alat elämään elämääsi niin, että se unelma toteutuu ja tämä usein tapahtuu itsestään, jos se unelma on todellinen sinulle.

Ei kun unelmia toteuttamaan. 

Kerron myöhemmin lisää sitten omasta unelmastani ja miten kauan siihen meni, kunnes se tuosta aarrekartan/kirjeen kirjoittamisesta toteutui.

Onko kiirettä olemassakaan?

 

Tuli mieleen sellainen asia, että onko olemassa kiirettä vai onko se vain itsensä luomaa kaaosta?

Itsellä on viikkoja, jolloin tuntuu, että elämä on yhtä kiirettä ja paljon on asioita tekemättä ja ne kaikki pitäisi saada aikaan juuri nyt tai viimeistään kohta. Yleensä myös on niin, että asioita on samalla viikolla todella paljon ja kun katsoo kalenterista seuraavaa viikkoa niin se ammottaa tyhjyyttä.

Mutta onko se kiirettä vai luoko ihminen itse itselleen kaaoksen, joka näyttäytyy kiireenä? 

Olen nyt seurannut omaa toimintaani tässä hetken ajan ja tullut siihen tulokseen, että oma kiireeni on itse aiheutettua kaaosta, josta muodostuu kiire, vaikka todellisuudessa kiirettä ei ole mihinkään. Olen ottanut samalle viikolla paljon asioita, joita olisi suoritettava sillä viikolla ja todellisuudessa ne ehtii tekemään myös vähän myöhemmin ja jotkut niistä jopa vasta seuraavalla viikolla.

Eli luon itselleni stressin päälle, että kaikista näistä asioista pitää selvitä nyt eikä huomenna tai ensi viikolla. Alan tekemään niitä kauheassa paniikissa. Yleensä myös käy niin, että en saa tehtyä puoliakaan niistä asioista kokonaan tai ne ovat keskinkertaisia, joita sitten myöhemmin kuitenkin parantelen ja teen uudelleen.

Eli voisimmeko tutkia itseämme uudelleen, jos koemme kiirettä? Onko se kiire läsnä vai onko se vain aiheutettua kaaosta, josta selviäisi mahdollisesti hetken hengittäen ja tutkien asioita, joita vaikka voisi siirtää seuraavalla viikolle, joka tässä tapauksessa ammotti tyhjyyttä?

Mutta jos elää sellaista elämää missä kiirettä on kokoajan läsnä, niin pääseekö tuosta kierteestä pois vai onko sitä niin kiinni siinä kiireessä, että suorittaa asioita ja menee vain mukana ja väsähtää pian ja kaatuu sänkyyn väsyneen iltaisin, kun keho on ollut kovassa työssä henkisesti ehkä myös fyysisesti.

Joskus kiirettä ei voi välttää, jos kyse on kellon kanssa juoksemisesta, esim. junan lähtö tietyllä ajalla ja olet kaukana kohteesta. Toki tässäkin olisi voinut alunperin ajatella ja miettiä kuinka kauan aikaa menee kohteeseen ja lähteä ajallaan ja silloin olisi saanut kävellä rauhassa kohteeseen. Paitsi jos olet nukkunut pommiin aamulla, kiire tulee väistämättä, vai tuleeko?

Haluan haastaa sinut miettimään ja seurailemaan omaa elämääsi, että millaisissa kohdissa sinä koet kiirettä ja onko se oikeasti kiirettä vai oletko luonut kaaosta ja koet sen kiireisenä aikana? Oletko esim. aina myöhässä töistä ja juokset joka aamu vaikkapa bussiin? Mikä tekee sinun kiireen?

Itse olen tullut siihen päätökseen, että kiire on vain kuvitelmaa ja olen saanut tehtyä rauhallisella tahdilla kaikki asiat, jotka ovat olleet saman viikon aikana tehtävinä. En ole kokenut enää kiirettä, kun olen rauhallisesti katsellut kalenteriani ja sumplinut asiat uudelleen. Aina ei edes tarvitse kalenteria, vaan jos on silloin juuri hetki aikaa miettiä asioita, niin miksi ei voisi tehdä jonkun asian, joka voisi olla poissa toisilta viikoilta, vähän kuin etukäteen ja mahdollisesti myös tiedostamatta.

Olen myös tehnyt joitain asioita silloin, kun se tulee mieleen ja ajatuksiin, toki aina ei saa tehtyä kuin vähän mutta sekin on aina eteenpäin kun sen aika siten taas tulee, kun tätä samaista asiaa sitten hoitaa.

 Aina ei voi asioita hoitaa etukäteen, jos ne tulevat eteen vasta sinä hetkenä, mutta auttaisiko, jos vaikka siivoat jonkun laatikon, jossa mahdollisesti on tärkeimpiä asioita, vaikka avaimet ja lompakot tai mitä ikinä, niin auttaisiko se sinä aamuna kun lähdet pommiin nukkuneena, että avaimet ja lompakko on helposti mukaan otettavissa, koska tiedät missä ne tarkalleen sijaitsee.

Eli tarvitaanko organisointi kykyä tehdä asioita, jotta kiirettä ei synny tai sen tunnetta, kukapa sen tietäisi paremmin kuin sinä itse. Vai nautitko vai ajastasi, jota oikeasti on vaikka kuinka paljon käytettävissäsi.

Nautitaan ajasta ja toivon, että saat kiireen tuntua taltutettua näillä pikkusilla vinkeillä.

Sinulla on avaimet

Kuvat. Bixabay

Hämmennystä ja tietotekniikkaa

Ymmärrän että maailma muuttuu ja on aina muuttunut, kun vuodet vierii eteenpäin. Välillä vaan tuntuu, ettei tässä muutoksessa pysy kärryillä tai se muutos ei tule omassa itsessä aivan samaan tahtiin.

Otetaan nyt vaikka käsittelyyn tuo tietotekniikka, kun ohjelmia muutetaan ja uusia asioita tulee, joita pitäisi alkaa käyttämään kun toinen vanhempi ohjelma lakkaa. Nämä aiheuttaa hämminkiä, niin nuoremmissa kuin vanhemmissa ihmisissä. Toki nuoret ottavat nämä uudet asiat haltuun hyvin paljon nopeammin, koska ovat kasvaneet ne laitteet sylissä ja niiden parissa. Vanhemmat taas kamppailevat muutosten pyörteessä ja yrittävät pysyä perässä.

Toki vanhempia ei pidä aliarvioida, on henkilöitä, joilta tekniikka luonnistuu kuin vettä vaan ja he ovat kärryillä maailma menosta ja tekniikan muutoksesta. Pystyvät toimimaan tekniikan edellyttäminen tavoin. 

Mutta kuitenkin nostan nyt oman ikä kunnan esiin, eli me keski-ikäiset ihmiset, jotka on vielä suurimmalta osilta työelämässä ja olemme varmasti jollakin tavalla vielä tekniikan kanssa tekemisissä, mutta kuitenkin olemme hieman tippuneet ajan hermoilta. Tekniikkaa tosin on enemmän kuin ennen, on kännykkää, on tietokonetta ja muita vempaimia. Sekä kaikki ostokset tai hankinnat voidaan tehdä nykyään tekniikan avuilla. Mitä vain voi tehdä netissä ja sen syövereissä.

Tässä kohtaa ymmärrän niitä vanhempia, jotka minun nuoruuden aikana sanoivat, että asioita ei voi muuttaa, koska ne on tehty aina näin, jo 30 vuotta ja ne on toimineet hyvin. Nyt olen heidän kanssaan tavallaan samalla linjoilla, että kaikkea ei välttämättä tarvitse uudistaa täysin. 

Toki asioita voidaan muokata nykyaikaisen mukaiseksi, mutta onko kaiken muututtava täysin, niin, että vanhempien ihmisten on oikeastaan mahdotonta selvitä itsenäisesti, mikäli tarvitsevat, jonkinlaista palvelua.

Tämä on kaksi piippuinen juttu, on hyvä, että muutosta tapahtuu. Mutta myös olen sitä mieltä, että kaiken ei tarvitse muuttua täysin, pieni päivitys on kyllä aina paikallaan.

Tämän kaiken muutoksen huomaa mm. terveyspalveluissa, palkan maksullisissa asioissa ja pankkipalveluissa. Nämä siis suurimpia vaikutuksen kohteita, joissa tietotekniikan muuttuminen on nähtävissä niin otsikoissa kuin ihmisten puheissa.

Tällä kertaa tämä oli pieni hämmennys puhe tietotekniikasta ja sen muutoksesta. Nämäkin asiat vaikuttavat kuitenkin meidän toimimiseen ja elämän kulkuun, sekä varmasti myös omien haaveiden täyttymiseen ja niiden toteuttamiseen, sillä aina pitää olla ajan hermoilla.

Vietetään kuitenkin mahtavaa aikaa kesäisen auringon parissa, vaikka elämä muuttuu ympärillä. Opetellaan olemaan ajan hermoilla.

Kuvat: Bixabay

Elämä kertoo suunnan

 

Mitä tarkoittaa kun elämä kertoo suunnan?

Itse ajattelen sen niin, että me kaikki teemme asioita vaiston varassa tai avulla, eli käytämme intuitioa. Kuuntelemme siis omaa sisintä, mitä se missäkin vaiheessa kertoo ja mitä se haluaisi meidän mahdollisesti tekevän. Intuitio on erittäin hyvä väline, jos sitä kuuntelisi tarkemmin ja välillä jopa menisin sen mukaan, eli go with the flow, virran mukana siis. 

Me vaan välillä olemme niin jääräpäisiä, että vaikka intuitio sanoisi hyviä asioita ja se olisi tässä kohtaa parasta sinulle, niin emme kuitenkaan usko sitä vaan käytämme maalaisjärkeä, joka on kuitenkin se parempi ja toimivampi keino. Koska näin on aina ollut että järjellä me asiat selätämme tai selitämme. Monesti näin onkin, mutta miksi ei joskus voisi kuunnella intuitioa ja olla omien ajatustemme kanssa samaa mieltä tai edes kokeilla niitä. Aina voi palata takaisin päin ja tehdä kuten järki kertoi aiemmin, jos intuitio ei toiminut.

Minusta tuntuu, että käytimme kumpaa vaan keinoa molemmat vievät ajan kanssa samaan paikkaan minne oltiin menossa, mutta järjen kanssa se reitti on välistä pidempi ja mahdollisesti kuoppaisempi ja hidasteita täynnä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

No sitten mennään siihen, että miten se elämä kuljettaa ja kertoo sen suunnan. Itse ajattelen näin, että kun olemme tarponeet näitä polkuja eteenpäin, joko nyt kuunnelleet intuitioa tai menneet eteenpäin maalaisjärjellä pääsemättä kuitenkaan perille, jonne meidän olisi jo pitänyt päästä. Niin elämä puuttuu peliin, eli saattaa kohdata jonkin asian, joka hidastaa tai laittaa miettimään asioita uudelleen. 

Esimerkkinä vaikka sellainen, että olemme menneet pitkään ja tehneet asioita hektisellä vauhdilla ja järki ja ajatukset eivät ole ehtineet edes meitä tavoittaa, niin jo kohta tulee eteen, vaikka nilkan nyrjähdys tai kova flunssa, joka kaataa sinut petiin lepäämään. Eli sinun on pakko hidastaa koska nyt et voi enää mennä suuna päänä eteenpäin, vaan ensin sinun on parannettava itsesi. Näin ollen taas pääset kiinni ajatuksiisi ja mahdollisen maalaisjärjen käyttöön.

Itse aina nuita tilanteita jälkeen päin miettinyt, että menin kyllä eteenpäin, mutta menestyksettä. Eli minusta tuntui, että pyörin ympyrää, enkä päässyt mihinkään suuntaan. Ja koko tuo aika meni tehdessä jotain aivan muuta ja nyt olisin siis vuoteenomana miettimässä asioita uudelleen. Mutta toisaalta me tarvitsemme elämän puuttumista joskus, kun emme itse osaa kuunnella ja rauhoittaa mieltä.

Toki kolikolla on taas monta puolta ja ympäröivä hektinen elämä joskus tempaa meidät mukaansa haluamattamme ja sieltä ei välttämättä pääse pois, vaikka kuin haluaisi.

Itse olen nyt kohdannut niin monta elämän väliintuloa, että nyt olen päättänyt hidastaa tahtia ja kuunnella omaa sisintä ja mitä se kertoo missäkin tilanteessa ja jos aina en ihan tarkkaan tavoita mitä se yrittää kertoa, niin silloin pysähdyn vaikka lukemaan alan kirjaa itsetutkiskelusta tai tekemään tehtäviä, joiden avulla saan itsestäni kiinni enemmän.

Tähän voisin linkata yhden kirjan, joka on tällä hetkellä itselläkin työstön alla ja se on....

Pieni Rohkaisukirja, Dream Talk

Kirja siis ei ole kovin pieni vaan siinä on paljon asiaa ja siihen on facebookissa omia tehtäviä, sekä sivustoilta löytyy paljon tehtäviä kirjan sisältöön liittyen. Joten sitä rohkeasti lukemaan ja tehtäviä tekemään, jos tuntuu, että elämä on puuttunut jo monta kertaa ja hidastanut sinut. 

https://www.dreamtalk.fi/pienirohkaisukirja

Näillä eväillä voimme taas mennä eteenpäin. Hyviä itsetutkiskelu ja nautinnollisia aurinkoisia hetkiä.

Uskallatko mennä portista sisään ja kuunnella itseäsi enemmän?

Kuvat: Bixabay

Uusi mieli ja uusi keho

 

Syksy ja talvi meni hujauksessa ja blogi jäi huomiotta. Mutta nyt olen taas takaisin ja avaan sanaisen arkkuni taas Teille luettavaksi. 

Kaikki mitä nyt avaan tänne on vain minun omaa tuntemusta minun omasta kehosta ja mielestäni. Me kaikki olemme erilaisia ja kehomme ja mielemme suhtautuvat eri tavalla asioihin ja vanhenemiseen.

Pakko puhua siitä kuinka minun  keho ja mieli muuttuu kun ikää tulee lisää. Kropassa alkaa tuntumaan pienetkin asiat, kolottaa ja kiristää sieltä täältä. Liikunnan tärkeys siis korostuu päivittäin. Auta armias, jos et jotain liikunnallista tee päivän aikana, niin ei tartte kuvitellakkaan, että seuraavana päivänä olo olisi virkeä saati sitten liikkuisi kunnolla, ei kroppa on jäykkä kuin hiilihanko tuvan seinustan vierellä.

Itse olen nyt ottanut uusia rutiineja päiviini, jotta voin pitää kehoni kunnossa ja liikkuvana. Pidän itse joogasta, jota olen jo harrastanut pitkään, sillä on hyvät vaikutukset kehoon ja mieleen. Sekä uusina lajeina on nyt kehon muokkaaminen painoilla, tietenkin rauhallisuudella ja rennolla otteella, jotta ei tule rehkittyä liikaa, uusi keho ottaa niin nopiaan itseensä.

Voi ja kuumat aallot vasta ihania ovatkin, on vuoroin kylmä ja vuoroin niin kuuma. Kylmään on tämä kroppa kyllä tottunut, koska olen palellut aina ja villasukat ovat kyllä olleet minulle se paras vaatekappale forever. Enää ei juuri villasukkia tarvitse, kun kuumat aallot kyllä vesittää kaikki vaatteet. Itse kuvailin tuota kuumaa aaltoa äskettäin "supistukseksi", sillä se tulee samalla tavalla kuin supistus, se alkaa pienestä kuumoituksesta ja kasvaa sitten sellaisiin mittakaavoihin että hiki karpalot tippuu ja tuntuu kuin kroppa olisi tulessa sisältä käsin. Hetken se kestää ja sen jälkeen poistuu samaa kautta mitä tulikin.

No sitten se mieli. Se on edelleen kuin nuorella naisella ja näkee itsensä tekemässä vaikka mitä. Haaveilee asioista joita olisi kiva toteuttaa, mutta sitten jostain tulee se pelko ja stoppi, että ei enää tässä iässä. Ja se ei tarkoita etteikö vanhempanakin voi toteuttaa vaikka mitä unelmia, ei vaan pitääkin edelleen toteuttaa niitä, siitä olen samaa mieltä. Mutta se, että sen tekee tämän uuden mielen kanssa, siihen täytyy antaa vähän armoa ja rauhallisuutta, jotta uusi mieli pääsee mukaan ja on samaa mieltä nuoren mielen kanssa.

En tiedä onko tuo mielen muuttuminen pelkoa vai niinkuin jotkut viisaammat sanovat että nyt on astunut järki peliin, kun ennen mentiin ja mietittiin vasta sitten. Ja pelkoa ehkä siksi, että sitä on jotenkin varovainen kehonsa kanssa, joka ei kaikissa asioissa ole samaa mieltä.

Esimerkkinä voisin tässä kohtaa ottaa päivän Linnanmäellä. Itse pidän siitä, että laitteet testaa ainakin kerran, jotta voi sanoa pitääkö laitteesta vai ei ja onko se sellainen johon voi mennä toisenkin kerran. Ja näin olen tehnytkin aikoinaan. No minun lempi laitteeni on ollut kautta aikojen kehrä/enterprise, kuinka ihanasti se ottaa vatsasta ja tuuli tuivertaa sen mennessä ympäri ja välillä näet pilvet ja välillä taas maa häämöttää edessäsi. No sinne sitten jonottamaan tällä ihanalla nuoren mielen innolla ja muistoilla kuinka se oli ihanaa. Kyytiin päästyämme sama innostus kohosi kasvoille ja mieleen, kunnes pääsimme täyteen ympyrään ja ensimmäiset kerrat olimme kohti pilviä. Silloin kouraisi vatsasta ja päässä alkoi heikottaa, tuntui kuin tasapaino ei enää ollut mukana ja laite tuntui pelottavalta ja uhkarohkealta. Täytyi ääneen sanoa, että taisi olla viimeinen vuosi tuossa laitteessa. Ja kun vihdoin pääsimme maan kamaralle laitteesta kyllä huokaisin helpotuksesta ja täytyi myöntää, ettei keho ole enää entisellään, se on vanhentunut.

Tänä vuonna olen menossa kyllä Linnanmäelle ja aion testata joitakin laitteita ihan vaan siksi, että nyt olen jo tämän kehon ja mielen kanssa samoilla linjoilla, niin ei jää huonoja muistoja ihanista laitteista. Mutta varmasti varautuneisuudella ja rauhallisuudella.

Varsinkin nyt kun maailmalla on tapahtunut muutamia ikäviä tapaturmia laitteissa, niin sitä tämä järki mieli sitten varoittaa tai muistuttaa...tietenkin.

Vanhetaan silti arvokkaasti ja toteutetaan edelleen unelmia sekä tehdään tästä uudesta kehosta ja mielestä se uusi hyvä kaveri, jonka kanssa tätä matkaa ja elämää edetään.

Elämä on ihanaa kun se oikein oivaltaa, Tapio Rautavaaran, kulkuri ja joutsen laulun sanoin lähdetään tutkimaan maailmaa uusin silmin. 

Kuvat: Bixabay

Suunnan löytäminen

Olen ollut hiljaiseloa hetken aikaa ja miettinyt omaa elämääni ja keskittynyt kuntouttamaan itseäni, jotta voin taas hyvin ja nautin elämän jokaisesta virtauksesta ja mutkista.

Olen miettinyt omaa suuntaani, sillä olen nyt varma että elämäni ei voi jatkua saman suuntaan tai ainakaan samalla tavalla. Joten nyt on taasen sen uuden suunnan etsiminen.

Ajattelen tätä hetkeä niin, että olen liikenneympyrässä ja nyt mietin että mistä liittymästä poistun tästä ajatuksen virrasta ja mitä suuntaa haluan kokeilla. Valitsee minkä tien tahansa siinä kohtaa, on se sinulle aina uusi suunta ja uusia asioita tulevaksi eteesi. Koskaan ei ole väärää suuntaa, sillä aina voi kokeilun jälkeen palata liikenneympyrään ja lähteä uuteen suuntaan.

On hyvä, jos elämässä kokeilee kaikenlaisia suuntia ja asioita, joista sitten löytää ne omansa ja mitä sitten haluaa jättää elämäänsä ja mitä voi jättää pois. Joskus suunnan löytäminen voi viedä paljon aikaa. Ja välillä tuntuu ettei mitään suuntaa löydy ja jäät vain pyörimään liikenneympyrään. Mutta itse koen sen niin, että se on aika jolloin ei tarvitsekaan löytää mitään suuntaa, vaan mennä vain virran mukana ja nauttia siitä mitä on tällä hetkellä elämässä menossa.

Välillä tuntuu siltä, että aina pitäisi olla joku tavoite tai määränpää minne mennä, vaikka joskus voi vaan olla ja katsoa mitä eteen tulee ja sitten taas voi asettaa suuntia ja tavoitteita.  Tässä kohtaa tuntuu, että me olemme tavoite keskeisiä, vaikka näin ei ole. Toivomme mahdollisesti sitä, että me voimme hyvin ja olemme onnellisia.

Tavoitteita joita on tehtävä ja niihin on mentävä saattaa löytyä työpaikalta tai työtehtävissä, mutta se miten sinne tavoitteeseen mennään on se asia ja se mihin kannattaa suunnata ajatuksensa. Puskeeko sitä läpi harmaan kiven, jotta päästään perille, vai kuunnellaanko mitä edessä on tulossa ja katsellaan hieman ympärille ja lähdetään virran mukaan rauhallisesti ja positiivisella asenteella ja päästän määränpäähän tai tavoitteeseen mukavasti ja sujuvasti.

Itsensä tunnistaminen ja omien ajatusten kuunteleminen on tässä kohtaa se asia mitä siis kannattaa käyttää. Se yllättävästi saattaa antaa sinulle hyviä avaimia ja ideoita päästä omien suuntien löytämiseen tai tavoitteiden asettamiseen. Ja muistaa vain sen, että tavoite ei aina tarvitse olla iso. Tavoite voi olla vaikka se, että kun tänään aamulla herään ajattelen hetken vain positiivisia ajatuksia. 

Toivon Teille iloista ja rentouttavaa suunnan löytämistä ja asioiden loksahtelua paikalleen. Mennään hyvällä ja positiivisella mielellä juuri siihen suuntaan mihin on tarkoitus milloinkin mennä.