Haasta itsesi

 

Joskus pitää laittaa itsensä likoon vaikka tuntuu, että ei pystyisi siihen.

Itsensä likoon laittamisella voi vain, joko epäonnistua ja kaatua vakaasti takaisin maanpinnalle tai sitten voi menestyä loistavasti ja tuntuu, kuin leijailisi pilvissä.

Joskus pitää myös epäonnistua jotta voi tehdä uusia ratkaisuja ja tapoja joita voi taas kokeilla ja laittaa itsensä likoon uudelleen. Jos ei koskaan kokeile niin mitään ei voi saavuttaa.

Mutta mitä se itsensä likoon laittaminen sitten on?

Onko se sitä että tekee ratkaisuja, jotka ovat päättömiä ja saattavat sinut vaikeuksiin ja kiipeliin? Eli tässä tapauksessa se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että olet hississä ja tämä pysähtyy kerrosten väliin, et halua soittaa apua vaan aloitat kapuamisen hissistä hissukuiluun ja siltä rakenteita pitkin alas ja huomaat, että voimasi eivät enää pidä ja matkaa on alas vielä pitkälti. Olet siis kiipelissä ja nyt et enää voi edes pyytää apua ja roikut siellä ties kuinka kauan ja voi olla, että hissikin alkaa toimia ja tulla alas päin… hmm olisiko kannattanut soittaa apua? Tämä on typeryyttä ei itsensä haastamista.

Vai onko se sitä, että teet joitakin harkittuja asioita, joita olet ajatellut kokeilla ja ryhdyt sanoista tekoihin. Esimerkiksi olet halunnut hypätä laskuvarjolla lentokoneesta, silloin sinä varaat itsellesi paikan jonkin laskuvarjohyppy seuran tunnille tai paikkaan jossa tämä hyppy tehdään ammattilaisen johdolla sekä neuvoilla ja turvallisesti.

Itsensä haastaminen voi myös olla jotain tosi pientä, kuten olet halunnut kokeilla, vaikka jotain uutta asiaa, ehkä blogin kirjoittamista mutta et ole uskaltanut tehdä sitä. No sitten eräänä päivänä otat tietokoneen eteesi ja avaat blogi sovelluksen ihan vaan katsoaksesi sitä ja kohta huomaat että aloitit kirjoittamaan tekstiä ja oletkin painanut julkaisu nappia automaattisesti eli olet julkaissut ensimmäisen kirjoituksen, olet siis ylittänyt itsesi ja haastanut itsesi edes kokeilemaan. 

Mitä sinulle siis voi käydä jos haastat itseäsi tekemään jotain mitä olet aina halunnut, olkoon se vaikka oman haaveesi tai unelmasi toteuttamista?

Me pelkäämme turhaan haastaa itseämme edes kokeilemaan asioita, koska pelkäämme epäonnistumista tai muiden ihmisten mielipiteitä.

 Ja näin on käynyt minullekin, mutta nyt olen ottanut sen ensimmäisen askeleen kohti omien unelmien toteuttamisessa ja olen tehnyt asioita joita olen pelännyt, mutta turhaan. Olen selvinnyt ja saan tehdä niitä asioita joita haluan. Toki minuakin vieläkin pelottaa ja jännittää, että mokaan tämän jotenkin ja en voi enää sitä korjata, mutta haluan kuitenkin mennä eteenpäin näiden pikkuisten askelten kanssa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Haastan siis kaikki kokeilemaan jotain pientä asiaa jota olet ehkä pakoillut, mutta salaa haaveillut tekeväsi. Oli se sitten vaikka päiväkirjan kirjoittaminen tai kaverille soittaminen tai jotain isompaa… ota ensimmäinen askel ja mene unelmaasi kohden.

Kuvat: Bixabay

Luottamus itseensä

 

Luin tuossa taannoin kirjaa, jonka sain hyvältä ystävältäni. Kirjaan ei juuri törmää missään tai sitä ei löydy netin uumenista, mutta jos joskus saat käsiisi tämän kirjan kannattaa se lukea. Kirja on nimeltään Ruususatu ja kirjoittajana on Rosetta Kivi.

Ensin tuntui, että kirjan satu oli monimutkainen, mutta kun satu pääsi alkuun sen syövereihin eksyi.

Satu alkoi muistuttaa hyvin paljon omaa elämääni, jossa kiemurtelen unelmaani kohden, monien haasteiden ja karikoiden lävitse. Matkassani mukana on erilaisia ihmisiä, joilla lopulta kaikilla on jokin tarkoitus, mitä en täysin tajua, mutta toivottavasti joskus sen hahmotan ja tajuan.

Sadussa on se ihana ja hempeä puoli, jossa ihminen uskoo itseensä ja luottaa toisiin ihmisiin ja tapahtumiin. pääsee etenemään eteenpäin ja kohtaa karikot hyvällä ja rennolla olemuksella. Karikoista ja esteistä tulee myös helpommin ylitettäviä, ne tuntuvat enemmänkin pieniltä ja hailakoilta verhoilta auringon edessä.

Kun taas se toinen puoli, jossa ihminen ei usko itseensä pätkääkään tai ei uskalla kuunnella muita tai luota ulkopuolisen antamaan ohjeeseen tai apuun ja antaa unelmien valua sormien välistä maahan. Silloin maailmakin tuntuu karulta ja kun luottamus karisee, ei enää näe itsessään mahdollisia taitoja, joita omaa.

Tuntuu kuin omaa luottamustaan elämään pitäisi kastella kuin kukkaa kesällä auringon paahteessa, jotta ne eivät lakastu ja kuihdu olemattomiin. mutta miten sen luottamuksen aina voi nostaa takaisin, jos sitä ei alunperinkään ole tai sitä joutuu aina etsimään kiven ja kantojen alta?

Miten voi pitää luottamuksen aina läsnä ja antaa sen kannatella elämää? Vai onko se asia, joita ei tarvitse miettiä ollenkaan? Tuleeko luottamus itsekseen, jos olen tyyni ja rauhallinen ja etenen pienin askelin kohti unelmaani?

Jos elää oman näköistä elämää, niin silloinko se luottamus on pelissä. Eli jos en välitä mitä muut sanovat ja tekevät. Teen vain omaa juttuani, juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, niin silloinko olen luottavainen?

Minusta luottamus on sitä, että saan olla juuri minä ja saan tehdä asiat, juuri niin kuin olin itse ne ajatellut ja jos se ei sovi muille niin sitten se ei ole heitä varten. Itseäni vartenhan minä tässä unelmia tavoittelen, en ketään muuta varten. Jos minä olen tyytyväinen niin se on tärkeintä.

Pitää vaan muistaa, että elämässä on monia asioita ja monia alueita, joissa luottamusta voidaan käyttää ja se on läsnä tai ehkä vähän kauempana. Mutta usko itseesi ja tee omaa juttuasi, se tuottaa sinulle hyvän olon ja saat nautinnon siitä mitä teet, jos se on juuri sinun näköistä.

Kuva: Bixabay

Mielen ja muistin kapasiteetti

Ajattelin tuossa taannoin kun olen aloittanut elämässäni uusia asioita, joita olen ehkä kaivannut elämääni. Nämä asiat ovat nyt alkanut luistaa ihan hyvin tai ainakin niissä on jotain alkanut tapahtumaan ja ne menevät päivä päivältä eteenpäin jollain asteella.

Niin sitten tulee se stoppi toisissa asioissa, eli ne ennen minulle energiaa antaneet asiat ovat tehneet täysi stopin ja nyt minusta tuntuu etten osaa enää niistä mitään ja muisti rakoilee ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin saman tien. Ei minusta ole enää mihinkään, kun ei onnistu.

Miksi mieli tekee tenän? No liikaa asioita kerralla haltuun vai onko uuden opettelu liikaa entisille asioille? Mistä kiikastaa?

Syynä voi olla kropan ylikuormittuminen ja uuden aloittaminen saattaa viedä niin sanottua aivokapasiteettia, kuten koneella muistin tila, jos sinne tulee paljon uusia asioita tallennettua niin vanhasta päästä on hieman nipistettävä, jotta levylle mahtuu tallennuksia lisää.

Eikä se tarkoita sitä että se entinen opittu asia olisi yhtään se huonompi kuin ennenkään, mutta kapasiteetti on välillä niin rajattu, että liika on liikaa kaikelle. Pitää antaa nyt aikaa muutokselle, jotta taas voi tasapainottaa elämänsä kaikki osa-alueet balanssiin. 

Tämä vaihe, kun näin tapahtuu, on kaikille rakasta aikaa ja tuntuu, että luovuttaminen on helpompaa, mutta niin ei kannata tehdä sillä usko pois tulet onnistumaan kaikessa kuten ennenkin.

Itsekin olen tässä tapauksessa todennut, että luovuttaminen olisi helpompaa, mutta eihän elämän aina ole helppoa. Toki olisi ihanaa, että elämä olisi aina ruusuilla tanssimista ja rauhallista.

Elämästä toki voi tehdä rauhallista ja helppoa, jos ymmärtää missä milloinkin mennään ja millaista kapasiteettia nyt käytetään ja onko elämässä liikaa energiaa vieviä asioita tai enemmän niitä jotka tuovat sitä energiaa. Oletko ehkä ottanut itsellesi paljon uusia projekteja, joiden kanssa olet alkanut toimimaan. 

Nautitaan kuitenkin jokaisesta matkasta ja jokaisesta uudesta projektista. Elämässä saa olla haastetta ja elämässä saa tehdä monia kiinnostavia asioita.

Kuva: Bixabay