Unelmat romuttuvat

 

Voiko unelmat romuttua yhdessä pienessä hetkessä? 

Itse olen miettinyt tätä lausetta monesti, kun olen kokenut takapakkia juuri alkaneeseen flow tilaan, joka on vienyt minua useita askelia eteenpäin. Mistä saada usko tai luottamus takaisin, kun on kokenut tuota takapakkia tai kohdannut jonkin esteen tiellä kohti unelmia?

Elämässä tapahtuu paljon asioita ja välillä asiat tuntuvat suuren suurilta esteiltä, mutta onko lopulta näin, että ne ovat esteitä vai onko niin, että emme osaa tulkita selviä merkkejä? Jotka pyytävät meitä ehkä hidastamaan tai ajattelemaan kaksi kertaa olinko menossa väärään suuntaan tässä kohtaa vai oliko suunta ihan oikea mutta tapa väärä. Tuliko puskettua asiaa liian lujaa, emmekä jaksaneet odottaa tulevaa, joka olisi tullut kyllä eteemme juuri sillä oikealla hetkellä.

Olemmeko liian malttamattomia odottamaan tulevaa ja haluamme saada asiat järjestymään heti juuri niin kuin itse ne parhaaksemme näemme. Emmekä osaa ottaa asioita vastaan sellaisessa muodossa, jossa ne meille annetaan vaikka tämä olisi meidän parhaaksemme. Emme siis osaa päästää omista ajatuksista irti ja ottaa vastaan sitä mitä annetaan.

Pohdin näitä asioita siksi, että olen itse ottanut askelia uutta tulevaisuuttani kohden, olen samalla toteuttanut unelmaani. Olen nauttinut matkastani ja ollut onnellinen, kun olen nähnyt mitä voi saada aikaiseksi kun luottaa elämän kulkuun ja asioihin, joita olen halunnut saavuttaa. Olen ottanut uusia askelia kohta sellaisia asioita, joita olen pelännyt ottaa. Olen siis saanut rohkeutta toteuttaa itseäni ja olen saanut varmuutta itselleni lisää.

Ja sitten koin pysäytyksen onnettomuuden muodossa. Tämä onnettomuus sai minut miettimään, että mitä olin tehnyt väärin, vai oliko minun aika pysähtyä ja hidastaa vauhtia?  Nyt olen taas uuden niin sanotun risteyksen edessä ja mietin mihin jatkan nyt matkaani. Nykyiset tehdyt muutokset elämään tuntuu nyt erilaisilta ja en tiedä voinko niitä toteuttaa, sillä tästä onnettomuudesta jäi pieni pelkotila, että mitä jos se uusiutuu ja en voi tehdä tuota työtä ja haavettani todeksi.

Mutta onko tämä siis romuttanut koko unelmani, vai näyttääkö se minulle uuden tien unelmaani kohden. Vai onko nyt aivan toisen unelman aika, eikä tuon unelman?

Nyt en tarkoita tai edes toivo, että jokaisen meidän on kohdattava niinkin iso asia kuin onnettomuus, jotta voi herätä ajattelemaan elämää ja sen kuljettamista eteenpäin tai mihin suuntaan ollaan menossa. Se voi olla pieni herätys tai pysähdys jossa halutaan kertoa jotain. Useimmiten ihmiset heräävät vasta sitten ajattelemaan tulevaisuutta, kun jotain isompaa tapahtuu. Näin meidät on rakennettu.

Tottakai olen peloissani tulevaisuudestani nyt ja ajattelen vain tuota onnettomuus päivää, mutta en haluaisin sen antaa pilata oman elämäni unelmointia ja toteuttamista, joten positiivisesti mietin itseäni ja tulevaisuuttani ja luotan vielä tulevaisuuteen, että kaikesta tästä selvitään ja elämä jatkaa taas kulkuaan eteenpäin hyvissä merkeissä. 

Tällaisista asioista ei tarvitse onneksi selviytyä itse, vaan onneksi meillä on auttajia, joille voi puhua tai läheiset joille voi avautua. He ovat nyt tärkeimmässä roolissa. Yksin ei kenenkään tarvitse selviytyä eteenpäin, vaikka välillä siltä tuntuisi. 

Ota rohkeasti auttavaa kättä ja kuuntelevaa korvaa vastaan, älä jää yksin.

Rakennetaan omia unelmia todeksi ja nautitaan niiden hedelmistä. Unelmat ovat kuin vanha silta, jota pitää huoltaa, jotta sen ylitse voi kävellä turvallisin mielin.

Kuvat: Bixabay

Auttaminen ja tukeminen

Silloin kun ihminen tarvitsee apua, onko apu aina lähellä tai voiko sitä antaa?

Olen katsellut tässä lähellä ihmisiä, joilla on ongelmia yhden sun toisen asian kanssa. Jotenkin haluaisin auttaa, mutta en tiedä voiko auttaa tai onko minulla siihen rahkeita.

Minusta n hyvin ikävää katsella sivusta toisten kipuilemista asioiden kanssa. Mutta missä menee se raja milloin olet avulias ja milloin tuppaudut toisen elämään ja aiheutat vain lisää stressiä. Ja milloin ihmisien pitää itse kulkea jokin polku lävitse, saadakseen opetusta ja oivalluksia elämään.

Jos et voi auttaa, niin on hyvä olla läsnä ja tukea toista omien asioiden hoitamisessa. Tukemisella tarkoitan tässä kohtaa kuuntelemista ja kannustamista hyvien asioiden pariin.

Tässä tulee mieleen sellainen pienen lapsen pyyteetön auttaminen pienillä eleillä. Jos jotakin itkettää, pieni lapsi pyrkii heti syliin ja halaamaan. Tai jos leikkitoverilla on murhetta leikin lomassa, pieni lapsi tulee lähelle ja antaa toiselle lapselle lelun ja taas leikki jatkuu.

Meillä ihmisillä on tapana vajota välillä syviin vesiin surkuttelemaan elämää ja takertua välillä aika pieniinkin asioihin kiinni ja tehdä niistä suurempia ongelmia, kuin ne olisikaan. Miksi ihmisluonto on tällainen?

Itse olen nyt koittanut sellaisten ikävien asioiden kohdalla tehdä niin, että otan ne käsittelyyn ja mietin niitä hetken ja sen jälkeen annan niiden olla rauhassa ja keskityn hyviin ja mukaviin asioihin. Ja monesti nämä ikävät asiat sitten alkavat selkiintyä ja niistä on helpompi päästää irti. En sano ettei olisi asioita, joista on todella vaikea selviytyä ja ne saattavat viedä monia vuosia talttuakseen ja välillä tarvitsemme paljon apua ympäriltä, niin ammattilaisilta kuin läheisiltä.

Mutta jos emme takertuisi jokaiseen ongelmaan, varsinkin jos se on pienen pieni, ne eivät hallitsisi meitä.

Tarkoitan tällä sitä, että jos keskittyisi elämässä vain hyviin asioihin, niin heikommat ja ikävimmät asiat olisivat huomattavasti laimeampia ja niitä olisi helpompi työstää ja käsitellä. Lähinnä tässä tapauksessa puhun arkipäiväisistä asioista. 

Toki myös joskus sen ikävän asian tuleminen elämään on erittäin hyvä ja opettava asia. Se saattaa muokata sinua ihmisenä erittäin paljon. Mutta ainakin minun kohdallani paljon ikäviä asioita kohdatessa olen saanut hyvää oppia elämään ja miten haluan tässä maailmassa elää ja tehdä niin, että kenenkään ei tarvitsisi näitä asioita kohdata ja kestää. Enkä omalla toiminnallani saisi ketään tuntemaan itseään murheelliselta tai ikävien asioiden ympäröimänä.
Me elämme vain kerran ja silloin pitää saada nauttia elämän kaikista tarjottimella olevista asioista täydestä sydämestä. Meidän kuuluu myös toteuttaa omia unelmia ja haaveita vaivattomasti.

Joten ollaan läsnä muille ja annetaan auttavaa kättä, olkapäätä, syliä tai korvia jos niitä pyydetään tai tarvitaan.

Kuva: Bixabay

Loma ja mitä se on sinulle

 

Joskus tuntuu, että koko syksy ja talvi menee horroksessa ja siitä ajasta ei jää mitään muistikuvia. Olet mennyt sinne ja tänne ja tehnyt sitä ja tätä hiki hatussa ja välillä känsät käsissä. Kun taas keväällä ja kesällä sitä herää tähän luonnon kauneuteen ja aurinkoon. Olet kuin uudesti syntynyt ja virkeämpi.

Sitten alkaa kesän kiireet on mentävä, koettava ja ehdittävä kaikkialle. Mutta onko tämä hyvä juttu, saako sitä sitten ollenkaan rentoutumista ja palautumista talven jättämän uurastuksen tilalle

Nyt istun terassillani ja kuuntelen luontoa ja katselen kuinka naapuri leikkaa puistaan oksia ja heti mietin, että mitä minulla oli tekemistä tälle päivälle. Niin ja pyykit pyörii jo koneessa. Kohta varmasti taas on jo ottamassa kalenteria esiin, että minne sitä tänään mennään. Onko se kalenteri niin tärkeä, että lomallakin sen pitää häiritä lepoa ja nauttimista?

Vietän nyt ensimmäistä viikkoa lomaa ja nyt jo tuntuu, että loma on mennyt aivan ohitse. Toki itselläni oli ihania vieraita tässä luonani alku viikon ja nautin kyllä siitä. Mutta koska he tulivat kaukaa oli kaikkien täällä asuvien pakko tulla myös heitä katsomaan tai meidän piti viedä heidät näytille joka suuntaan.

Mietin, että pystyykö tämän päivän ihmiset näiden hektisten puitteiden vuoksi nauttimaan lomistaan. Tai saavatko he pitää edes lomia kun kaksi vuotta meni monelta ollessa kotona tai tehdessä etätöitä. Toiko tämän maailmanlaajuinen katastrofi mukanaan vielä kiireisempää aikaa ja nauttiminen menee terveyden miettimiseen. Eilen olimme rannalla, jona läheisyydessä oli myös mahtava paikka lapsille nauttia ja tehdä asioita, niin ranta joka on yleensä täynnä ihmisiä nauttimassa kesästä oli täysin tyhjä, ei ihmisiä missään. 

Onko siis väärin jos minä olen päättänyt, että tämän kesän pyhitän nyt nauttimiselle ja otan vain vähän asioita, joita on tehtävä tai jonne on mentävä. Ja nautin jokaisesta ihanasta aurinkoisesta päivästä, joita tämä kesä on pullollaan. Aloitan aamuni joogalla ja nautin aamupalani terassilla, kuuntelen ja siemailen tuota luonnon kauneutta itseeni.

Minulle loma on nauttimista, kuuntelemista ja rentoutumista, eli että saa vain olla. 

Mitä kesäloma on sinulle? Mitä sinä tykkäät tehdä lomallasi? Onko sinun lomasi täynnä aktiviteetteja vai rentoutumista ja nauttimista?

Kuvat: Bixabay