Loma ja mitä se on sinulle

 

Joskus tuntuu, että koko syksy ja talvi menee horroksessa ja siitä ajasta ei jää mitään muistikuvia. Olet mennyt sinne ja tänne ja tehnyt sitä ja tätä hiki hatussa ja välillä känsät käsissä. Kun taas keväällä ja kesällä sitä herää tähän luonnon kauneuteen ja aurinkoon. Olet kuin uudesti syntynyt ja virkeämpi.

Sitten alkaa kesän kiireet on mentävä, koettava ja ehdittävä kaikkialle. Mutta onko tämä hyvä juttu, saako sitä sitten ollenkaan rentoutumista ja palautumista talven jättämän uurastuksen tilalle

Nyt istun terassillani ja kuuntelen luontoa ja katselen kuinka naapuri leikkaa puistaan oksia ja heti mietin, että mitä minulla oli tekemistä tälle päivälle. Niin ja pyykit pyörii jo koneessa. Kohta varmasti taas on jo ottamassa kalenteria esiin, että minne sitä tänään mennään. Onko se kalenteri niin tärkeä, että lomallakin sen pitää häiritä lepoa ja nauttimista?

Vietän nyt ensimmäistä viikkoa lomaa ja nyt jo tuntuu, että loma on mennyt aivan ohitse. Toki itselläni oli ihania vieraita tässä luonani alku viikon ja nautin kyllä siitä. Mutta koska he tulivat kaukaa oli kaikkien täällä asuvien pakko tulla myös heitä katsomaan tai meidän piti viedä heidät näytille joka suuntaan.

Mietin, että pystyykö tämän päivän ihmiset näiden hektisten puitteiden vuoksi nauttimaan lomistaan. Tai saavatko he pitää edes lomia kun kaksi vuotta meni monelta ollessa kotona tai tehdessä etätöitä. Toiko tämän maailmanlaajuinen katastrofi mukanaan vielä kiireisempää aikaa ja nauttiminen menee terveyden miettimiseen. Eilen olimme rannalla, jona läheisyydessä oli myös mahtava paikka lapsille nauttia ja tehdä asioita, niin ranta joka on yleensä täynnä ihmisiä nauttimassa kesästä oli täysin tyhjä, ei ihmisiä missään. 

Onko siis väärin jos minä olen päättänyt, että tämän kesän pyhitän nyt nauttimiselle ja otan vain vähän asioita, joita on tehtävä tai jonne on mentävä. Ja nautin jokaisesta ihanasta aurinkoisesta päivästä, joita tämä kesä on pullollaan. Aloitan aamuni joogalla ja nautin aamupalani terassilla, kuuntelen ja siemailen tuota luonnon kauneutta itseeni.

Minulle loma on nauttimista, kuuntelemista ja rentoutumista, eli että saa vain olla. 

Mitä kesäloma on sinulle? Mitä sinä tykkäät tehdä lomallasi? Onko sinun lomasi täynnä aktiviteetteja vai rentoutumista ja nauttimista?

Kuvat: Bixabay

Kuinka paljon voi saada aikaan päivässä?

Kun haluat saada aikaan yhden vapaapäivän aikana kaiken.

Joskus on niitä päiviä, että jo herätessään alkaa tekemään vaatekaapin siivousta ja huonekalujen siirtelyä ja sitten se kasvaa koko asuntoon ja lopulta huomaat itsesi istumassa koneen ääressä ja etsimässä uusia huonekaluja.

Näinä päivinä puhtia riittää ja saat aikaan paljon asioita, mutta koska niin sanottu muutostyö loppuu siihen, ettei niitä huonekaluja sitten saanutkaan samaan syssyyn hankittua tai ei löytynyt juuri sellaisia joita olisit halunnut, sitä päätyy olemaan taas samoilla vanhoilla huonekaluilla. Toteaa ehkä, että hyvät nämä vanhat huonekalut  ovat, vaikka ovat hieman erilaisia ja erivärisiä.

Miksi se touhotus tai into tulee vain yhtenä päivänä ja juuri sinä vapaa päivänä kun sinulla ei olisi mitään muuta ja voisit kerrankin lepäillä ja vaan olla?

Ihmismieli on vinkeä ja se herää aina silloin, kun on leppoisaa ja rauhallista. Silloin pitäisi saada muutoksia elämään ja sen tapahtuu ensin huonekalujen tai kodin muutoksen kautta, ainakin minulla käy niin. Varsinkin keväällä ja kesällä olen innoissani muuttamassa aina jotain paikkaa ja ostamassa uusia huonekaluja. Tänäkin kesänä ostin yhden huonekalun eli sängyn, joka oli pakollinen, koska edellinen oli jo niin rikkinäinen, että jouset tuli ulos kuorestaan. Niin se ei sitten voinut jäädä siihen vaan sitten tuli halu tai oikeastaan tarve ostaa uudet yöpöydät, koska vanhat eivät sopineet enää kuvaan. Niin ja nyt se on sitten laajentunut koko makuuhuoneeseen..äh ja puh.

On ihana tehdä muutoksia sillä se piristää mieltä ja varsinkin sitten syksyä ajatellen on kiva olla uudessa kodissa. Mitään vaan ei voi muuttaa kuin strömsössä. Vaikka se kivaa olisikin omata niin hyvät kädentaidot, että voisi tehdä kaiken itse. Tai että muutos tapahtuisi, kuin itsestään ja rahaa riittäisi kaikkeen mitä haluaisit, kuten televisiossa tehdään suuria muutoksia huoneisiin pienellä budjetilla. Höh höh sanon vaan, se on varmasti hyvin paljon mahdollista tehdä pienellä budjetilla muutoksia, mutta tarvitset kuitenkin matkaasi suunnittelu taidot, mielikuvitusta ja paljon aikaa etsiä tarvikkeita.

No itse pidän itseäni kovinkin mielikuvitus ihmisenä ja käsistään jollakin asteella taidokkaana, mutta silti sanon, että haaveeksi jää aina nuo muutokset, kun tulee se tosi paikka. Idea on aina ollut hyvä, mutta kun pitäisi toteuttaa niin sormi menee suuhun tai siitä ei todellakaan tule sitä mitä olin ajatellut, joten ollaan taas alkupisteessä.

Suunnittelu on mukavaa, mutta toteutus saa jäädä ihmisille jotka sen osaavat.

Tällaisia aatoksia tuli mietittyä tässä vihdoin kun pääsin ottamaan aamupalaa rauhassa, terassilla jonka olen juuri uudistanut.

Kuvat: Bixabay

Voiko työstä nauttia?

 

Itse olen nyt tutkinut ja seuraillut omaa käyttäytymistäni työssäni ja miten voin nauttia jonkin sellaisen tekemisestä josta minulle maksetaan ja jota on tehtävä päivittäin.

Toki riippuu paljon mitä tekee työkseen ja mistä pitää, vai tekeekö työtä vain pakosta jotta saa elantoa.

Itse olen monet vuodet tehnyt työtä, josta en pidä, vain siksi että sinne pääseminen on helppoa ja sen työn osaan, sekä saan siitä elantoa helposti. Mutta se että nauttisin työn tekemisestä on kateissa. Työssäni autan muita ihmisiä ja tiedän että heille se on hyvä juttu, mutta miksi se ei voisi olla myös minulle, jos tiedän että saan auttaa ihmisiä ja heillä on hyvä olla. Ja sama kaava toistuu hyvin monen ihmisen elämässä.

Tein pieniä kokeita itseni kanssa eli aloitin päiväni ensin sillä että surkuttelin omaa työtäni ja asemaani, no myöskin työpäiväni oli raskas ja ei nautinnollinen. Kun taas toisena päivänä aloitin aamuni hyväntuulisena ja sanoin itselleni, että tästä päivästä tulee hyvä päivä ja kas kuinkas ollakaan työpäivä meni nopeasti ja oli hyviä juttuja pullollaan.

Mutta miksi sitten teemme näin ja laitamme työmme ja päivämme lyttyyn, kun joka päivän voisi aloittaa olemalla pirteä ja hyväntuulinen. Tai miksi emme hakeudu työhön, josta nautimme ja voisimme olla iloisia vaikka joka päivä.

Joskus tuntuu, että vaikka työ alussa olisi kuinka kivaa tahansa se jossain kohtaa muuttuu tylsäksi ja samaa kaavaa toistetaan ja silloin siitä tulee rutiinia ja tylsää, mutta vain jos me itse sen näin teemme omalla mielellämme. 

Onko siis niin, että vain mielemme on se joka tekee työstä ei nautittavaa ja työ on oikeesti kivaa? Vai voiko jossain olla se työ, joka on juuri minulle suunniteltu tai rakennettu? vai voinko rakentaa ja suunnitella sen itse? Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt mielessäni monesti.

Toki on siis niitä aloja joihin mennään esimerkiksi kutsumuksena tai rakkaudesta lajiin, mutta ulkoiset seikat vievät sen nautinnollisuuden meiltä. Kuten esim. hoitoala tai kulttuuriala. Viime vuosina nämä ja monta muuta alaa on kärsineet ulkopuolisten asioiden saattelemana, joten niihin ei olla voitu varautua. Nyt olisi aika tehdä muutoksia näihin aloihin, jotta ihmisillä olisi taas mahdollisuus nauttia työstään. 

Nämä kaksi asiaa on eri asioita se, että itse tekee työtä, joka ei ole nautinnollista tai se että ulkopuolinen tapahtuma vie nautinnon tai työn kokonaan.

Viimeeksi kirjoitin siitä, kuinka olin kääntänyt työntekemisen harrastukseksi ja harrastukseksi. Nämä kaksi keinoa, eli työ on harrastus ja kauniit ajatukset heti aamusta päivää saattelemaan ovat auttaneet minua päivittäin jaksamaan ja nauttimaan työssä.

Se miksi itse sitten teen työtä, josta en nauti on pelkästään siksi, että halusin auttaa työyhteisöä vielä hetken kunnes saavat työpaikan henkilöstön balanssiin. Nyt ajattelin puhtaasti heitä, enkä itseäni. Joskus näinkin on toimittava. Työsuhteeni ei ole enää pitkä ja syksyllä pääsen etsimään itseäni uudelleen ja rakentamaan sitä minun näköistä työtä, johon olen jo ottanut suuria harppauksia. Näistä sitten lisää myöhemmin..

Kuva: bixabay

Elämästä nauttiminen

Miksi emme voisi vain nauttia elämästä kaiken tämän kiireen ja paineen keskellä.

Joskus tuntuu, että elämässä ei kerkeä tekemään juuri mitään muuta kuin käymään töissä, syömään ja nukkumaan. Joskus myös jälkimmäiset kakis unohtuu tai jää välistä, kun on niin kiire tehdä jotain, joka kuitenkaan ei valmistu päivässä tai kahdessa.

Miksi takerrumme tekemään niitä asioita, joista emme saa energiaa vaan ne vievät sitä ja silloin olemme lopen uupuneita ja emme jaksa huolehtia itsestämme saatikka sitten muista.

Mitäpäs jos nautimme elämästä ja ottaisimme ohjat omiin käsiimme?

Mutta miten voi nauttia, jos pitää kuitenkin keskittyä työhön ja niihin velvoitteisiin, joita meille on asetettu.

No itse olen kääntänyt asiat päälaelleen ja kokeillut kuinka se tuottaa tulosta. Eli olen ottanut ne muut asiat kuten harrastukset, omasta itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan sijalle yksi ja sitten vasta teen töitä sen ohella.

Eli olen kääntänyt asiat niin, että minulle työtä on nautinnolliset asiat ja harrastusta on käydä töissä. Nyt joistakin tuntuu, että mistä sitä saa elantoa? No itseasiassa sitä tulee ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Olen nähkääs ajatellut, että nyt kun nautin asioista ja keskityn niihin joista todella saan sitä hyvää energiaa, niin työt tulee ihan itsestää tehtyä ja ehkä jopa paljon paremmin ja energisemmin, ajatus virtaa ja olen hyvässä vedossa. itseasiassa olen tehnyt töitä nyt enemmän kuin ennen.

Nyt täytyy vielä muistuttaa sellainen asia, että joskus tässäkin tapauksessa ajautuu tekemään asioita toisin päin ja tuntuu että elämä taas kaatuu, kiire ottaa vallan ja kiristää hermoja. Silloin on osattava kääntää tämä taas toisin päin ja nauttia niistä hyvistä asioista ja antaa sen työn tulla siellä mukana itsestään.

Meidät on opetettu niin, että työllä me saamme sen kaiken mitä ansaitsemme ja tarvitsemme, mutta minusta se on toisinpäin. Joten nautitaan elämästä ja sen hyvistä asioista ja annetaan itsellemme hyvä elämä, kun sen kerran vain elämme. Miksi murehtia kun voi nauttia.

Rakasta itseäsi ja nauti elämästäsi.

Tässä tekstissä puhuin nyt työn näkökulmasta, mutta tiedän myös että moni on sellaisessa työssä josta nauttii, joten silloin elät juuri sitä elämää joka on sinulle luotu ja nautit siitä täysin siemauksin.

Kuvat: Bixabay

Haasta itsesi

 

Joskus pitää laittaa itsensä likoon vaikka tuntuu, että ei pystyisi siihen.

Itsensä likoon laittamisella voi vain, joko epäonnistua ja kaatua vakaasti takaisin maanpinnalle tai sitten voi menestyä loistavasti ja tuntuu, kuin leijailisi pilvissä.

Joskus pitää myös epäonnistua jotta voi tehdä uusia ratkaisuja ja tapoja joita voi taas kokeilla ja laittaa itsensä likoon uudelleen. Jos ei koskaan kokeile niin mitään ei voi saavuttaa.

Mutta mitä se itsensä likoon laittaminen sitten on?

Onko se sitä että tekee ratkaisuja, jotka ovat päättömiä ja saattavat sinut vaikeuksiin ja kiipeliin? Eli tässä tapauksessa se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että olet hississä ja tämä pysähtyy kerrosten väliin, et halua soittaa apua vaan aloitat kapuamisen hissistä hissukuiluun ja siltä rakenteita pitkin alas ja huomaat, että voimasi eivät enää pidä ja matkaa on alas vielä pitkälti. Olet siis kiipelissä ja nyt et enää voi edes pyytää apua ja roikut siellä ties kuinka kauan ja voi olla, että hissikin alkaa toimia ja tulla alas päin… hmm olisiko kannattanut soittaa apua? Tämä on typeryyttä ei itsensä haastamista.

Vai onko se sitä, että teet joitakin harkittuja asioita, joita olet ajatellut kokeilla ja ryhdyt sanoista tekoihin. Esimerkiksi olet halunnut hypätä laskuvarjolla lentokoneesta, silloin sinä varaat itsellesi paikan jonkin laskuvarjohyppy seuran tunnille tai paikkaan jossa tämä hyppy tehdään ammattilaisen johdolla sekä neuvoilla ja turvallisesti.

Itsensä haastaminen voi myös olla jotain tosi pientä, kuten olet halunnut kokeilla, vaikka jotain uutta asiaa, ehkä blogin kirjoittamista mutta et ole uskaltanut tehdä sitä. No sitten eräänä päivänä otat tietokoneen eteesi ja avaat blogi sovelluksen ihan vaan katsoaksesi sitä ja kohta huomaat että aloitit kirjoittamaan tekstiä ja oletkin painanut julkaisu nappia automaattisesti eli olet julkaissut ensimmäisen kirjoituksen, olet siis ylittänyt itsesi ja haastanut itsesi edes kokeilemaan. 

Mitä sinulle siis voi käydä jos haastat itseäsi tekemään jotain mitä olet aina halunnut, olkoon se vaikka oman haaveesi tai unelmasi toteuttamista?

Me pelkäämme turhaan haastaa itseämme edes kokeilemaan asioita, koska pelkäämme epäonnistumista tai muiden ihmisten mielipiteitä.

 Ja näin on käynyt minullekin, mutta nyt olen ottanut sen ensimmäisen askeleen kohti omien unelmien toteuttamisessa ja olen tehnyt asioita joita olen pelännyt, mutta turhaan. Olen selvinnyt ja saan tehdä niitä asioita joita haluan. Toki minuakin vieläkin pelottaa ja jännittää, että mokaan tämän jotenkin ja en voi enää sitä korjata, mutta haluan kuitenkin mennä eteenpäin näiden pikkuisten askelten kanssa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Haastan siis kaikki kokeilemaan jotain pientä asiaa jota olet ehkä pakoillut, mutta salaa haaveillut tekeväsi. Oli se sitten vaikka päiväkirjan kirjoittaminen tai kaverille soittaminen tai jotain isompaa… ota ensimmäinen askel ja mene unelmaasi kohden.

Kuvat: Bixabay

Luottamus itseensä

 

Luin tuossa taannoin kirjaa, jonka sain hyvältä ystävältäni. Kirjaan ei juuri törmää missään tai sitä ei löydy netin uumenista, mutta jos joskus saat käsiisi tämän kirjan kannattaa se lukea. Kirja on nimeltään Ruususatu ja kirjoittajana on Rosetta Kivi.

Ensin tuntui, että kirjan satu oli monimutkainen, mutta kun satu pääsi alkuun sen syövereihin eksyi.

Satu alkoi muistuttaa hyvin paljon omaa elämääni, jossa kiemurtelen unelmaani kohden, monien haasteiden ja karikoiden lävitse. Matkassani mukana on erilaisia ihmisiä, joilla lopulta kaikilla on jokin tarkoitus, mitä en täysin tajua, mutta toivottavasti joskus sen hahmotan ja tajuan.

Sadussa on se ihana ja hempeä puoli, jossa ihminen uskoo itseensä ja luottaa toisiin ihmisiin ja tapahtumiin. pääsee etenemään eteenpäin ja kohtaa karikot hyvällä ja rennolla olemuksella. Karikoista ja esteistä tulee myös helpommin ylitettäviä, ne tuntuvat enemmänkin pieniltä ja hailakoilta verhoilta auringon edessä.

Kun taas se toinen puoli, jossa ihminen ei usko itseensä pätkääkään tai ei uskalla kuunnella muita tai luota ulkopuolisen antamaan ohjeeseen tai apuun ja antaa unelmien valua sormien välistä maahan. Silloin maailmakin tuntuu karulta ja kun luottamus karisee, ei enää näe itsessään mahdollisia taitoja, joita omaa.

Tuntuu kuin omaa luottamustaan elämään pitäisi kastella kuin kukkaa kesällä auringon paahteessa, jotta ne eivät lakastu ja kuihdu olemattomiin. mutta miten sen luottamuksen aina voi nostaa takaisin, jos sitä ei alunperinkään ole tai sitä joutuu aina etsimään kiven ja kantojen alta?

Miten voi pitää luottamuksen aina läsnä ja antaa sen kannatella elämää? Vai onko se asia, joita ei tarvitse miettiä ollenkaan? Tuleeko luottamus itsekseen, jos olen tyyni ja rauhallinen ja etenen pienin askelin kohti unelmaani?

Jos elää oman näköistä elämää, niin silloinko se luottamus on pelissä. Eli jos en välitä mitä muut sanovat ja tekevät. Teen vain omaa juttuani, juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, niin silloinko olen luottavainen?

Minusta luottamus on sitä, että saan olla juuri minä ja saan tehdä asiat, juuri niin kuin olin itse ne ajatellut ja jos se ei sovi muille niin sitten se ei ole heitä varten. Itseäni vartenhan minä tässä unelmia tavoittelen, en ketään muuta varten. Jos minä olen tyytyväinen niin se on tärkeintä.

Pitää vaan muistaa, että elämässä on monia asioita ja monia alueita, joissa luottamusta voidaan käyttää ja se on läsnä tai ehkä vähän kauempana. Mutta usko itseesi ja tee omaa juttuasi, se tuottaa sinulle hyvän olon ja saat nautinnon siitä mitä teet, jos se on juuri sinun näköistä.

Kuva: Bixabay

Mielen ja muistin kapasiteetti

Ajattelin tuossa taannoin kun olen aloittanut elämässäni uusia asioita, joita olen ehkä kaivannut elämääni. Nämä asiat ovat nyt alkanut luistaa ihan hyvin tai ainakin niissä on jotain alkanut tapahtumaan ja ne menevät päivä päivältä eteenpäin jollain asteella.

Niin sitten tulee se stoppi toisissa asioissa, eli ne ennen minulle energiaa antaneet asiat ovat tehneet täysi stopin ja nyt minusta tuntuu etten osaa enää niistä mitään ja muisti rakoilee ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin saman tien. Ei minusta ole enää mihinkään, kun ei onnistu.

Miksi mieli tekee tenän? No liikaa asioita kerralla haltuun vai onko uuden opettelu liikaa entisille asioille? Mistä kiikastaa?

Syynä voi olla kropan ylikuormittuminen ja uuden aloittaminen saattaa viedä niin sanottua aivokapasiteettia, kuten koneella muistin tila, jos sinne tulee paljon uusia asioita tallennettua niin vanhasta päästä on hieman nipistettävä, jotta levylle mahtuu tallennuksia lisää.

Eikä se tarkoita sitä että se entinen opittu asia olisi yhtään se huonompi kuin ennenkään, mutta kapasiteetti on välillä niin rajattu, että liika on liikaa kaikelle. Pitää antaa nyt aikaa muutokselle, jotta taas voi tasapainottaa elämänsä kaikki osa-alueet balanssiin. 

Tämä vaihe, kun näin tapahtuu, on kaikille rakasta aikaa ja tuntuu, että luovuttaminen on helpompaa, mutta niin ei kannata tehdä sillä usko pois tulet onnistumaan kaikessa kuten ennenkin.

Itsekin olen tässä tapauksessa todennut, että luovuttaminen olisi helpompaa, mutta eihän elämän aina ole helppoa. Toki olisi ihanaa, että elämä olisi aina ruusuilla tanssimista ja rauhallista.

Elämästä toki voi tehdä rauhallista ja helppoa, jos ymmärtää missä milloinkin mennään ja millaista kapasiteettia nyt käytetään ja onko elämässä liikaa energiaa vieviä asioita tai enemmän niitä jotka tuovat sitä energiaa. Oletko ehkä ottanut itsellesi paljon uusia projekteja, joiden kanssa olet alkanut toimimaan. 

Nautitaan kuitenkin jokaisesta matkasta ja jokaisesta uudesta projektista. Elämässä saa olla haastetta ja elämässä saa tehdä monia kiinnostavia asioita.

Kuva: Bixabay