Onko kiirettä olemassakaan?

 

Tuli mieleen sellainen asia, että onko olemassa kiirettä vai onko se vain itsensä luomaa kaaosta?

Itsellä on viikkoja, jolloin tuntuu, että elämä on yhtä kiirettä ja paljon on asioita tekemättä ja ne kaikki pitäisi saada aikaan juuri nyt tai viimeistään kohta. Yleensä myös on niin, että asioita on samalla viikolla todella paljon ja kun katsoo kalenterista seuraavaa viikkoa niin se ammottaa tyhjyyttä.

Mutta onko se kiirettä vai luoko ihminen itse itselleen kaaoksen, joka näyttäytyy kiireenä? 

Olen nyt seurannut omaa toimintaani tässä hetken ajan ja tullut siihen tulokseen, että oma kiireeni on itse aiheutettua kaaosta, josta muodostuu kiire, vaikka todellisuudessa kiirettä ei ole mihinkään. Olen ottanut samalle viikolla paljon asioita, joita olisi suoritettava sillä viikolla ja todellisuudessa ne ehtii tekemään myös vähän myöhemmin ja jotkut niistä jopa vasta seuraavalla viikolla.

Eli luon itselleni stressin päälle, että kaikista näistä asioista pitää selvitä nyt eikä huomenna tai ensi viikolla. Alan tekemään niitä kauheassa paniikissa. Yleensä myös käy niin, että en saa tehtyä puoliakaan niistä asioista kokonaan tai ne ovat keskinkertaisia, joita sitten myöhemmin kuitenkin parantelen ja teen uudelleen.

Eli voisimmeko tutkia itseämme uudelleen, jos koemme kiirettä? Onko se kiire läsnä vai onko se vain aiheutettua kaaosta, josta selviäisi mahdollisesti hetken hengittäen ja tutkien asioita, joita vaikka voisi siirtää seuraavalla viikolle, joka tässä tapauksessa ammotti tyhjyyttä?

Mutta jos elää sellaista elämää missä kiirettä on kokoajan läsnä, niin pääseekö tuosta kierteestä pois vai onko sitä niin kiinni siinä kiireessä, että suorittaa asioita ja menee vain mukana ja väsähtää pian ja kaatuu sänkyyn väsyneen iltaisin, kun keho on ollut kovassa työssä henkisesti ehkä myös fyysisesti.

Joskus kiirettä ei voi välttää, jos kyse on kellon kanssa juoksemisesta, esim. junan lähtö tietyllä ajalla ja olet kaukana kohteesta. Toki tässäkin olisi voinut alunperin ajatella ja miettiä kuinka kauan aikaa menee kohteeseen ja lähteä ajallaan ja silloin olisi saanut kävellä rauhassa kohteeseen. Paitsi jos olet nukkunut pommiin aamulla, kiire tulee väistämättä, vai tuleeko?

Haluan haastaa sinut miettimään ja seurailemaan omaa elämääsi, että millaisissa kohdissa sinä koet kiirettä ja onko se oikeasti kiirettä vai oletko luonut kaaosta ja koet sen kiireisenä aikana? Oletko esim. aina myöhässä töistä ja juokset joka aamu vaikkapa bussiin? Mikä tekee sinun kiireen?

Itse olen tullut siihen päätökseen, että kiire on vain kuvitelmaa ja olen saanut tehtyä rauhallisella tahdilla kaikki asiat, jotka ovat olleet saman viikon aikana tehtävinä. En ole kokenut enää kiirettä, kun olen rauhallisesti katsellut kalenteriani ja sumplinut asiat uudelleen. Aina ei edes tarvitse kalenteria, vaan jos on silloin juuri hetki aikaa miettiä asioita, niin miksi ei voisi tehdä jonkun asian, joka voisi olla poissa toisilta viikoilta, vähän kuin etukäteen ja mahdollisesti myös tiedostamatta.

Olen myös tehnyt joitain asioita silloin, kun se tulee mieleen ja ajatuksiin, toki aina ei saa tehtyä kuin vähän mutta sekin on aina eteenpäin kun sen aika siten taas tulee, kun tätä samaista asiaa sitten hoitaa.

 Aina ei voi asioita hoitaa etukäteen, jos ne tulevat eteen vasta sinä hetkenä, mutta auttaisiko, jos vaikka siivoat jonkun laatikon, jossa mahdollisesti on tärkeimpiä asioita, vaikka avaimet ja lompakot tai mitä ikinä, niin auttaisiko se sinä aamuna kun lähdet pommiin nukkuneena, että avaimet ja lompakko on helposti mukaan otettavissa, koska tiedät missä ne tarkalleen sijaitsee.

Eli tarvitaanko organisointi kykyä tehdä asioita, jotta kiirettä ei synny tai sen tunnetta, kukapa sen tietäisi paremmin kuin sinä itse. Vai nautitko vai ajastasi, jota oikeasti on vaikka kuinka paljon käytettävissäsi.

Nautitaan ajasta ja toivon, että saat kiireen tuntua taltutettua näillä pikkusilla vinkeillä.

Sinulla on avaimet

Kuvat. Bixabay

Hämmennystä ja tietotekniikkaa

Ymmärrän että maailma muuttuu ja on aina muuttunut, kun vuodet vierii eteenpäin. Välillä vaan tuntuu, ettei tässä muutoksessa pysy kärryillä tai se muutos ei tule omassa itsessä aivan samaan tahtiin.

Otetaan nyt vaikka käsittelyyn tuo tietotekniikka, kun ohjelmia muutetaan ja uusia asioita tulee, joita pitäisi alkaa käyttämään kun toinen vanhempi ohjelma lakkaa. Nämä aiheuttaa hämminkiä, niin nuoremmissa kuin vanhemmissa ihmisissä. Toki nuoret ottavat nämä uudet asiat haltuun hyvin paljon nopeammin, koska ovat kasvaneet ne laitteet sylissä ja niiden parissa. Vanhemmat taas kamppailevat muutosten pyörteessä ja yrittävät pysyä perässä.

Toki vanhempia ei pidä aliarvioida, on henkilöitä, joilta tekniikka luonnistuu kuin vettä vaan ja he ovat kärryillä maailma menosta ja tekniikan muutoksesta. Pystyvät toimimaan tekniikan edellyttäminen tavoin. 

Mutta kuitenkin nostan nyt oman ikä kunnan esiin, eli me keski-ikäiset ihmiset, jotka on vielä suurimmalta osilta työelämässä ja olemme varmasti jollakin tavalla vielä tekniikan kanssa tekemisissä, mutta kuitenkin olemme hieman tippuneet ajan hermoilta. Tekniikkaa tosin on enemmän kuin ennen, on kännykkää, on tietokonetta ja muita vempaimia. Sekä kaikki ostokset tai hankinnat voidaan tehdä nykyään tekniikan avuilla. Mitä vain voi tehdä netissä ja sen syövereissä.

Tässä kohtaa ymmärrän niitä vanhempia, jotka minun nuoruuden aikana sanoivat, että asioita ei voi muuttaa, koska ne on tehty aina näin, jo 30 vuotta ja ne on toimineet hyvin. Nyt olen heidän kanssaan tavallaan samalla linjoilla, että kaikkea ei välttämättä tarvitse uudistaa täysin. 

Toki asioita voidaan muokata nykyaikaisen mukaiseksi, mutta onko kaiken muututtava täysin, niin, että vanhempien ihmisten on oikeastaan mahdotonta selvitä itsenäisesti, mikäli tarvitsevat, jonkinlaista palvelua.

Tämä on kaksi piippuinen juttu, on hyvä, että muutosta tapahtuu. Mutta myös olen sitä mieltä, että kaiken ei tarvitse muuttua täysin, pieni päivitys on kyllä aina paikallaan.

Tämän kaiken muutoksen huomaa mm. terveyspalveluissa, palkan maksullisissa asioissa ja pankkipalveluissa. Nämä siis suurimpia vaikutuksen kohteita, joissa tietotekniikan muuttuminen on nähtävissä niin otsikoissa kuin ihmisten puheissa.

Tällä kertaa tämä oli pieni hämmennys puhe tietotekniikasta ja sen muutoksesta. Nämäkin asiat vaikuttavat kuitenkin meidän toimimiseen ja elämän kulkuun, sekä varmasti myös omien haaveiden täyttymiseen ja niiden toteuttamiseen, sillä aina pitää olla ajan hermoilla.

Vietetään kuitenkin mahtavaa aikaa kesäisen auringon parissa, vaikka elämä muuttuu ympärillä. Opetellaan olemaan ajan hermoilla.

Kuvat: Bixabay

Elämä kertoo suunnan

 

Mitä tarkoittaa kun elämä kertoo suunnan?

Itse ajattelen sen niin, että me kaikki teemme asioita vaiston varassa tai avulla, eli käytämme intuitioa. Kuuntelemme siis omaa sisintä, mitä se missäkin vaiheessa kertoo ja mitä se haluaisi meidän mahdollisesti tekevän. Intuitio on erittäin hyvä väline, jos sitä kuuntelisi tarkemmin ja välillä jopa menisin sen mukaan, eli go with the flow, virran mukana siis. 

Me vaan välillä olemme niin jääräpäisiä, että vaikka intuitio sanoisi hyviä asioita ja se olisi tässä kohtaa parasta sinulle, niin emme kuitenkaan usko sitä vaan käytämme maalaisjärkeä, joka on kuitenkin se parempi ja toimivampi keino. Koska näin on aina ollut että järjellä me asiat selätämme tai selitämme. Monesti näin onkin, mutta miksi ei joskus voisi kuunnella intuitioa ja olla omien ajatustemme kanssa samaa mieltä tai edes kokeilla niitä. Aina voi palata takaisin päin ja tehdä kuten järki kertoi aiemmin, jos intuitio ei toiminut.

Minusta tuntuu, että käytimme kumpaa vaan keinoa molemmat vievät ajan kanssa samaan paikkaan minne oltiin menossa, mutta järjen kanssa se reitti on välistä pidempi ja mahdollisesti kuoppaisempi ja hidasteita täynnä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

No sitten mennään siihen, että miten se elämä kuljettaa ja kertoo sen suunnan. Itse ajattelen näin, että kun olemme tarponeet näitä polkuja eteenpäin, joko nyt kuunnelleet intuitioa tai menneet eteenpäin maalaisjärjellä pääsemättä kuitenkaan perille, jonne meidän olisi jo pitänyt päästä. Niin elämä puuttuu peliin, eli saattaa kohdata jonkin asian, joka hidastaa tai laittaa miettimään asioita uudelleen. 

Esimerkkinä vaikka sellainen, että olemme menneet pitkään ja tehneet asioita hektisellä vauhdilla ja järki ja ajatukset eivät ole ehtineet edes meitä tavoittaa, niin jo kohta tulee eteen, vaikka nilkan nyrjähdys tai kova flunssa, joka kaataa sinut petiin lepäämään. Eli sinun on pakko hidastaa koska nyt et voi enää mennä suuna päänä eteenpäin, vaan ensin sinun on parannettava itsesi. Näin ollen taas pääset kiinni ajatuksiisi ja mahdollisen maalaisjärjen käyttöön.

Itse aina nuita tilanteita jälkeen päin miettinyt, että menin kyllä eteenpäin, mutta menestyksettä. Eli minusta tuntui, että pyörin ympyrää, enkä päässyt mihinkään suuntaan. Ja koko tuo aika meni tehdessä jotain aivan muuta ja nyt olisin siis vuoteenomana miettimässä asioita uudelleen. Mutta toisaalta me tarvitsemme elämän puuttumista joskus, kun emme itse osaa kuunnella ja rauhoittaa mieltä.

Toki kolikolla on taas monta puolta ja ympäröivä hektinen elämä joskus tempaa meidät mukaansa haluamattamme ja sieltä ei välttämättä pääse pois, vaikka kuin haluaisi.

Itse olen nyt kohdannut niin monta elämän väliintuloa, että nyt olen päättänyt hidastaa tahtia ja kuunnella omaa sisintä ja mitä se kertoo missäkin tilanteessa ja jos aina en ihan tarkkaan tavoita mitä se yrittää kertoa, niin silloin pysähdyn vaikka lukemaan alan kirjaa itsetutkiskelusta tai tekemään tehtäviä, joiden avulla saan itsestäni kiinni enemmän.

Tähän voisin linkata yhden kirjan, joka on tällä hetkellä itselläkin työstön alla ja se on....

Pieni Rohkaisukirja, Dream Talk

Kirja siis ei ole kovin pieni vaan siinä on paljon asiaa ja siihen on facebookissa omia tehtäviä, sekä sivustoilta löytyy paljon tehtäviä kirjan sisältöön liittyen. Joten sitä rohkeasti lukemaan ja tehtäviä tekemään, jos tuntuu, että elämä on puuttunut jo monta kertaa ja hidastanut sinut. 

https://www.dreamtalk.fi/pienirohkaisukirja

Näillä eväillä voimme taas mennä eteenpäin. Hyviä itsetutkiskelu ja nautinnollisia aurinkoisia hetkiä.

Uskallatko mennä portista sisään ja kuunnella itseäsi enemmän?

Kuvat: Bixabay

Uusi mieli ja uusi keho

 

Syksy ja talvi meni hujauksessa ja blogi jäi huomiotta. Mutta nyt olen taas takaisin ja avaan sanaisen arkkuni taas Teille luettavaksi. 

Kaikki mitä nyt avaan tänne on vain minun omaa tuntemusta minun omasta kehosta ja mielestäni. Me kaikki olemme erilaisia ja kehomme ja mielemme suhtautuvat eri tavalla asioihin ja vanhenemiseen.

Pakko puhua siitä kuinka minun  keho ja mieli muuttuu kun ikää tulee lisää. Kropassa alkaa tuntumaan pienetkin asiat, kolottaa ja kiristää sieltä täältä. Liikunnan tärkeys siis korostuu päivittäin. Auta armias, jos et jotain liikunnallista tee päivän aikana, niin ei tartte kuvitellakkaan, että seuraavana päivänä olo olisi virkeä saati sitten liikkuisi kunnolla, ei kroppa on jäykkä kuin hiilihanko tuvan seinustan vierellä.

Itse olen nyt ottanut uusia rutiineja päiviini, jotta voin pitää kehoni kunnossa ja liikkuvana. Pidän itse joogasta, jota olen jo harrastanut pitkään, sillä on hyvät vaikutukset kehoon ja mieleen. Sekä uusina lajeina on nyt kehon muokkaaminen painoilla, tietenkin rauhallisuudella ja rennolla otteella, jotta ei tule rehkittyä liikaa, uusi keho ottaa niin nopiaan itseensä.

Voi ja kuumat aallot vasta ihania ovatkin, on vuoroin kylmä ja vuoroin niin kuuma. Kylmään on tämä kroppa kyllä tottunut, koska olen palellut aina ja villasukat ovat kyllä olleet minulle se paras vaatekappale forever. Enää ei juuri villasukkia tarvitse, kun kuumat aallot kyllä vesittää kaikki vaatteet. Itse kuvailin tuota kuumaa aaltoa äskettäin "supistukseksi", sillä se tulee samalla tavalla kuin supistus, se alkaa pienestä kuumoituksesta ja kasvaa sitten sellaisiin mittakaavoihin että hiki karpalot tippuu ja tuntuu kuin kroppa olisi tulessa sisältä käsin. Hetken se kestää ja sen jälkeen poistuu samaa kautta mitä tulikin.

No sitten se mieli. Se on edelleen kuin nuorella naisella ja näkee itsensä tekemässä vaikka mitä. Haaveilee asioista joita olisi kiva toteuttaa, mutta sitten jostain tulee se pelko ja stoppi, että ei enää tässä iässä. Ja se ei tarkoita etteikö vanhempanakin voi toteuttaa vaikka mitä unelmia, ei vaan pitääkin edelleen toteuttaa niitä, siitä olen samaa mieltä. Mutta se, että sen tekee tämän uuden mielen kanssa, siihen täytyy antaa vähän armoa ja rauhallisuutta, jotta uusi mieli pääsee mukaan ja on samaa mieltä nuoren mielen kanssa.

En tiedä onko tuo mielen muuttuminen pelkoa vai niinkuin jotkut viisaammat sanovat että nyt on astunut järki peliin, kun ennen mentiin ja mietittiin vasta sitten. Ja pelkoa ehkä siksi, että sitä on jotenkin varovainen kehonsa kanssa, joka ei kaikissa asioissa ole samaa mieltä.

Esimerkkinä voisin tässä kohtaa ottaa päivän Linnanmäellä. Itse pidän siitä, että laitteet testaa ainakin kerran, jotta voi sanoa pitääkö laitteesta vai ei ja onko se sellainen johon voi mennä toisenkin kerran. Ja näin olen tehnytkin aikoinaan. No minun lempi laitteeni on ollut kautta aikojen kehrä/enterprise, kuinka ihanasti se ottaa vatsasta ja tuuli tuivertaa sen mennessä ympäri ja välillä näet pilvet ja välillä taas maa häämöttää edessäsi. No sinne sitten jonottamaan tällä ihanalla nuoren mielen innolla ja muistoilla kuinka se oli ihanaa. Kyytiin päästyämme sama innostus kohosi kasvoille ja mieleen, kunnes pääsimme täyteen ympyrään ja ensimmäiset kerrat olimme kohti pilviä. Silloin kouraisi vatsasta ja päässä alkoi heikottaa, tuntui kuin tasapaino ei enää ollut mukana ja laite tuntui pelottavalta ja uhkarohkealta. Täytyi ääneen sanoa, että taisi olla viimeinen vuosi tuossa laitteessa. Ja kun vihdoin pääsimme maan kamaralle laitteesta kyllä huokaisin helpotuksesta ja täytyi myöntää, ettei keho ole enää entisellään, se on vanhentunut.

Tänä vuonna olen menossa kyllä Linnanmäelle ja aion testata joitakin laitteita ihan vaan siksi, että nyt olen jo tämän kehon ja mielen kanssa samoilla linjoilla, niin ei jää huonoja muistoja ihanista laitteista. Mutta varmasti varautuneisuudella ja rauhallisuudella.

Varsinkin nyt kun maailmalla on tapahtunut muutamia ikäviä tapaturmia laitteissa, niin sitä tämä järki mieli sitten varoittaa tai muistuttaa...tietenkin.

Vanhetaan silti arvokkaasti ja toteutetaan edelleen unelmia sekä tehdään tästä uudesta kehosta ja mielestä se uusi hyvä kaveri, jonka kanssa tätä matkaa ja elämää edetään.

Elämä on ihanaa kun se oikein oivaltaa, Tapio Rautavaaran, kulkuri ja joutsen laulun sanoin lähdetään tutkimaan maailmaa uusin silmin. 

Kuvat: Bixabay

Suunnan löytäminen

Olen ollut hiljaiseloa hetken aikaa ja miettinyt omaa elämääni ja keskittynyt kuntouttamaan itseäni, jotta voin taas hyvin ja nautin elämän jokaisesta virtauksesta ja mutkista.

Olen miettinyt omaa suuntaani, sillä olen nyt varma että elämäni ei voi jatkua saman suuntaan tai ainakaan samalla tavalla. Joten nyt on taasen sen uuden suunnan etsiminen.

Ajattelen tätä hetkeä niin, että olen liikenneympyrässä ja nyt mietin että mistä liittymästä poistun tästä ajatuksen virrasta ja mitä suuntaa haluan kokeilla. Valitsee minkä tien tahansa siinä kohtaa, on se sinulle aina uusi suunta ja uusia asioita tulevaksi eteesi. Koskaan ei ole väärää suuntaa, sillä aina voi kokeilun jälkeen palata liikenneympyrään ja lähteä uuteen suuntaan.

On hyvä, jos elämässä kokeilee kaikenlaisia suuntia ja asioita, joista sitten löytää ne omansa ja mitä sitten haluaa jättää elämäänsä ja mitä voi jättää pois. Joskus suunnan löytäminen voi viedä paljon aikaa. Ja välillä tuntuu ettei mitään suuntaa löydy ja jäät vain pyörimään liikenneympyrään. Mutta itse koen sen niin, että se on aika jolloin ei tarvitsekaan löytää mitään suuntaa, vaan mennä vain virran mukana ja nauttia siitä mitä on tällä hetkellä elämässä menossa.

Välillä tuntuu siltä, että aina pitäisi olla joku tavoite tai määränpää minne mennä, vaikka joskus voi vaan olla ja katsoa mitä eteen tulee ja sitten taas voi asettaa suuntia ja tavoitteita.  Tässä kohtaa tuntuu, että me olemme tavoite keskeisiä, vaikka näin ei ole. Toivomme mahdollisesti sitä, että me voimme hyvin ja olemme onnellisia.

Tavoitteita joita on tehtävä ja niihin on mentävä saattaa löytyä työpaikalta tai työtehtävissä, mutta se miten sinne tavoitteeseen mennään on se asia ja se mihin kannattaa suunnata ajatuksensa. Puskeeko sitä läpi harmaan kiven, jotta päästään perille, vai kuunnellaanko mitä edessä on tulossa ja katsellaan hieman ympärille ja lähdetään virran mukaan rauhallisesti ja positiivisella asenteella ja päästän määränpäähän tai tavoitteeseen mukavasti ja sujuvasti.

Itsensä tunnistaminen ja omien ajatusten kuunteleminen on tässä kohtaa se asia mitä siis kannattaa käyttää. Se yllättävästi saattaa antaa sinulle hyviä avaimia ja ideoita päästä omien suuntien löytämiseen tai tavoitteiden asettamiseen. Ja muistaa vain sen, että tavoite ei aina tarvitse olla iso. Tavoite voi olla vaikka se, että kun tänään aamulla herään ajattelen hetken vain positiivisia ajatuksia. 

Toivon Teille iloista ja rentouttavaa suunnan löytämistä ja asioiden loksahtelua paikalleen. Mennään hyvällä ja positiivisella mielellä juuri siihen suuntaan mihin on tarkoitus milloinkin mennä.

Addiktiot ja niiden kanssa eläminen

Voi addiktiot sentään..

Maailmassa on monia asioita joihin voi addiktoitua ja useimmiten ne eivät ole hyvästä. Addiktioita voi olla vaikka uhka pelaaminen, jossa hullun kiilto silmissä laitetaan rahaa peleihin siinä toivossa, että nyt tulee iso voitto ja sillä ratkeaa kaikki ongelmat. Tai se voi olla alkoholiin addiktoituminen, jolloin jo pyydetään toista ihmistä tuomaan lisää alkoholia, kun ei itse enää kyetä kauppaan menemään ja tämä vain siksi että olo helpottuisi ja krapula ei pääsisi painamaan päälle. Tai jokin muu addiktio, joka helpottaa oloa aina hetkeksi, mutta kohta mielen valtaa morkkis ja itsetunto kolkuttaa, kun haksahti taas tekemään sitä mistä olisi halunnut eroon.

Oloa yritetään helpottaa, joko lisäämällä rahaa rattaisiin tai alkoholia koneeseen. Selittely tulee myös kuvaan, eli kerrotaan kuinka teemme tämän enää vain tämän kerran ja sitten ryhdistäydymme ja lopetamme.

Onko hyvänlaatuista addiktiota olemassa, kuten liikunta vai onko sana addiktio jo merkki siitä, että olemme menneet liian pitkälle?

Voiko addiktiosta päästä eroon, onko addiktio niin jyräävä, että se pitää vallassaan ja siitä luopuminen ei ole mahdollista? Vai jos siitä luopuu niin jääkö jäljelle vain tyhjyys ja sen mahdollisesti täyttää jollain muulla addiktiolla? Vai onko mahdollista päästä kokonaan eroon tuosta vaan? Helppoa ei ole addiktiosta luopua tai päästä eroon, se saattaa olla tuskien taival karheikkojen lävitse. Ja se mitä sitten siihen ottaa tilalle, niin ettei taas löydä itseään addiktioituneena toiseen kohteeseen.

Itse olen ollut sekä addiktoitunut, kuten myös toisen ihmisen addiktion läheltä katsoja. Kumpikaan ei ole ollut helppoa. Oman addiktion lopettaminen on minun käsissäni ja sen ole saanut muiden mukavien asioiden tekemisellä taltutettua, toki itsellä on vielä addiktiota asioihin, mutta osaan ehkä hallita niitä paremmin kuin ennen tai en mene niiden kanssa niin sanotusti päätyyn asti. Toisen ihmisen kanssa sitten ei ole niin helppoa katsoa viereltä ja kokea siinä samalla koviakin lausahduksia siitä kuinka en voi auttaa häntä ongelmiensa kanssa, mutta se on todellisuus en voi helpottaa hänen tuskaansa tai ojentaa auttavaa kättää hänen kipuilussaan tuota addiktiota kohtaan. Jokaisen on niin sanotusti tehtävä se "työ itse", vaikka tukena voi olla. Karulta kuin tuo kuulostaakin näin se vaan on.

Mutta onneksi meillä on paljon auttavia tahoja joiden puoleen voi kääntyä ja saada apua riippuvuuteen eli addiktioon. Yksin ei näistäkään tarvitse täysin selviytyä, vaikka se "työ" on tehtävä itse. Tarvitsee vain halua päästä irti ja aloittaa uudenlainen elämä, ilman addiktioon johtavia asioita. Itse otin avukseni terapeutin ja hänelle juttelemalla pääsimme kiinni minussa kyteviin asioihin ja että voin olla armollinen itselleni. Pienin askelin päästään eteenpäin ja uudenlaisen elämän alkuun.

Minä sain myös apua lukemalla monia kirjoja, joista olen saanut hyvää ymmärrystä itsestäni ja tietoa siitä mistä addiktioni johtuvat. Yksi näistä kirjoista oli Eevi Minkkisen, Ole armollinen itsellesi, jossa kuvataan hyvin arrmollisesti tuo addiktiotuminen ja sen käsitteleminen. Joten suosittelen suuresti tuota kirjaa.

Hyviä luku hetkiä ja oman itsensä löytämistä ja oman itsensä parantamista.

Kuvat Bixabay

 

Unelmat romuttuvat

 

Voiko unelmat romuttua yhdessä pienessä hetkessä? 

Itse olen miettinyt tätä lausetta monesti, kun olen kokenut takapakkia juuri alkaneeseen flow tilaan, joka on vienyt minua useita askelia eteenpäin. Mistä saada usko tai luottamus takaisin, kun on kokenut tuota takapakkia tai kohdannut jonkin esteen tiellä kohti unelmia?

Elämässä tapahtuu paljon asioita ja välillä asiat tuntuvat suuren suurilta esteiltä, mutta onko lopulta näin, että ne ovat esteitä vai onko niin, että emme osaa tulkita selviä merkkejä? Jotka pyytävät meitä ehkä hidastamaan tai ajattelemaan kaksi kertaa olinko menossa väärään suuntaan tässä kohtaa vai oliko suunta ihan oikea mutta tapa väärä. Tuliko puskettua asiaa liian lujaa, emmekä jaksaneet odottaa tulevaa, joka olisi tullut kyllä eteemme juuri sillä oikealla hetkellä.

Olemmeko liian malttamattomia odottamaan tulevaa ja haluamme saada asiat järjestymään heti juuri niin kuin itse ne parhaaksemme näemme. Emmekä osaa ottaa asioita vastaan sellaisessa muodossa, jossa ne meille annetaan vaikka tämä olisi meidän parhaaksemme. Emme siis osaa päästää omista ajatuksista irti ja ottaa vastaan sitä mitä annetaan.

Pohdin näitä asioita siksi, että olen itse ottanut askelia uutta tulevaisuuttani kohden, olen samalla toteuttanut unelmaani. Olen nauttinut matkastani ja ollut onnellinen, kun olen nähnyt mitä voi saada aikaiseksi kun luottaa elämän kulkuun ja asioihin, joita olen halunnut saavuttaa. Olen ottanut uusia askelia kohta sellaisia asioita, joita olen pelännyt ottaa. Olen siis saanut rohkeutta toteuttaa itseäni ja olen saanut varmuutta itselleni lisää.

Ja sitten koin pysäytyksen onnettomuuden muodossa. Tämä onnettomuus sai minut miettimään, että mitä olin tehnyt väärin, vai oliko minun aika pysähtyä ja hidastaa vauhtia?  Nyt olen taas uuden niin sanotun risteyksen edessä ja mietin mihin jatkan nyt matkaani. Nykyiset tehdyt muutokset elämään tuntuu nyt erilaisilta ja en tiedä voinko niitä toteuttaa, sillä tästä onnettomuudesta jäi pieni pelkotila, että mitä jos se uusiutuu ja en voi tehdä tuota työtä ja haavettani todeksi.

Mutta onko tämä siis romuttanut koko unelmani, vai näyttääkö se minulle uuden tien unelmaani kohden. Vai onko nyt aivan toisen unelman aika, eikä tuon unelman?

Nyt en tarkoita tai edes toivo, että jokaisen meidän on kohdattava niinkin iso asia kuin onnettomuus, jotta voi herätä ajattelemaan elämää ja sen kuljettamista eteenpäin tai mihin suuntaan ollaan menossa. Se voi olla pieni herätys tai pysähdys jossa halutaan kertoa jotain. Useimmiten ihmiset heräävät vasta sitten ajattelemaan tulevaisuutta, kun jotain isompaa tapahtuu. Näin meidät on rakennettu.

Tottakai olen peloissani tulevaisuudestani nyt ja ajattelen vain tuota onnettomuus päivää, mutta en haluaisin sen antaa pilata oman elämäni unelmointia ja toteuttamista, joten positiivisesti mietin itseäni ja tulevaisuuttani ja luotan vielä tulevaisuuteen, että kaikesta tästä selvitään ja elämä jatkaa taas kulkuaan eteenpäin hyvissä merkeissä. 

Tällaisista asioista ei tarvitse onneksi selviytyä itse, vaan onneksi meillä on auttajia, joille voi puhua tai läheiset joille voi avautua. He ovat nyt tärkeimmässä roolissa. Yksin ei kenenkään tarvitse selviytyä eteenpäin, vaikka välillä siltä tuntuisi. 

Ota rohkeasti auttavaa kättä ja kuuntelevaa korvaa vastaan, älä jää yksin.

Rakennetaan omia unelmia todeksi ja nautitaan niiden hedelmistä. Unelmat ovat kuin vanha silta, jota pitää huoltaa, jotta sen ylitse voi kävellä turvallisin mielin.

Kuvat: Bixabay