Addiktiot ja niiden kanssa eläminen

Voi addiktiot sentään..

Maailmassa on monia asioita joihin voi addiktoitua ja useimmiten ne eivät ole hyvästä. Addiktioita voi olla vaikka uhka pelaaminen, jossa hullun kiilto silmissä laitetaan rahaa peleihin siinä toivossa, että nyt tulee iso voitto ja sillä ratkeaa kaikki ongelmat. Tai se voi olla alkoholiin addiktoituminen, jolloin jo pyydetään toista ihmistä tuomaan lisää alkoholia, kun ei itse enää kyetä kauppaan menemään ja tämä vain siksi että olo helpottuisi ja krapula ei pääsisi painamaan päälle. Tai jokin muu addiktio, joka helpottaa oloa aina hetkeksi, mutta kohta mielen valtaa morkkis ja itsetunto kolkuttaa, kun haksahti taas tekemään sitä mistä olisi halunnut eroon.

Oloa yritetään helpottaa, joko lisäämällä rahaa rattaisiin tai alkoholia koneeseen. Selittely tulee myös kuvaan, eli kerrotaan kuinka teemme tämän enää vain tämän kerran ja sitten ryhdistäydymme ja lopetamme.

Onko hyvänlaatuista addiktiota olemassa, kuten liikunta vai onko sana addiktio jo merkki siitä, että olemme menneet liian pitkälle?

Voiko addiktiosta päästä eroon, onko addiktio niin jyräävä, että se pitää vallassaan ja siitä luopuminen ei ole mahdollista? Vai jos siitä luopuu niin jääkö jäljelle vain tyhjyys ja sen mahdollisesti täyttää jollain muulla addiktiolla? Vai onko mahdollista päästä kokonaan eroon tuosta vaan? Helppoa ei ole addiktiosta luopua tai päästä eroon, se saattaa olla tuskien taival karheikkojen lävitse. Ja se mitä sitten siihen ottaa tilalle, niin ettei taas löydä itseään addiktioituneena toiseen kohteeseen.

Itse olen ollut sekä addiktoitunut, kuten myös toisen ihmisen addiktion läheltä katsoja. Kumpikaan ei ole ollut helppoa. Oman addiktion lopettaminen on minun käsissäni ja sen ole saanut muiden mukavien asioiden tekemisellä taltutettua, toki itsellä on vielä addiktiota asioihin, mutta osaan ehkä hallita niitä paremmin kuin ennen tai en mene niiden kanssa niin sanotusti päätyyn asti. Toisen ihmisen kanssa sitten ei ole niin helppoa katsoa viereltä ja kokea siinä samalla koviakin lausahduksia siitä kuinka en voi auttaa häntä ongelmiensa kanssa, mutta se on todellisuus en voi helpottaa hänen tuskaansa tai ojentaa auttavaa kättää hänen kipuilussaan tuota addiktiota kohtaan. Jokaisen on niin sanotusti tehtävä se "työ itse", vaikka tukena voi olla. Karulta kuin tuo kuulostaakin näin se vaan on.

Mutta onneksi meillä on paljon auttavia tahoja joiden puoleen voi kääntyä ja saada apua riippuvuuteen eli addiktioon. Yksin ei näistäkään tarvitse täysin selviytyä, vaikka se "työ" on tehtävä itse. Tarvitsee vain halua päästä irti ja aloittaa uudenlainen elämä, ilman addiktioon johtavia asioita. Itse otin avukseni terapeutin ja hänelle juttelemalla pääsimme kiinni minussa kyteviin asioihin ja että voin olla armollinen itselleni. Pienin askelin päästään eteenpäin ja uudenlaisen elämän alkuun.

Minä sain myös apua lukemalla monia kirjoja, joista olen saanut hyvää ymmärrystä itsestäni ja tietoa siitä mistä addiktioni johtuvat. Yksi näistä kirjoista oli Eevi Minkkisen, Ole armollinen itsellesi, jossa kuvataan hyvin arrmollisesti tuo addiktiotuminen ja sen käsitteleminen. Joten suosittelen suuresti tuota kirjaa.

Hyviä luku hetkiä ja oman itsensä löytämistä ja oman itsensä parantamista.

Kuvat Bixabay

 

Unelmat romuttuvat

 

Voiko unelmat romuttua yhdessä pienessä hetkessä? 

Itse olen miettinyt tätä lausetta monesti, kun olen kokenut takapakkia juuri alkaneeseen flow tilaan, joka on vienyt minua useita askelia eteenpäin. Mistä saada usko tai luottamus takaisin, kun on kokenut tuota takapakkia tai kohdannut jonkin esteen tiellä kohti unelmia?

Elämässä tapahtuu paljon asioita ja välillä asiat tuntuvat suuren suurilta esteiltä, mutta onko lopulta näin, että ne ovat esteitä vai onko niin, että emme osaa tulkita selviä merkkejä? Jotka pyytävät meitä ehkä hidastamaan tai ajattelemaan kaksi kertaa olinko menossa väärään suuntaan tässä kohtaa vai oliko suunta ihan oikea mutta tapa väärä. Tuliko puskettua asiaa liian lujaa, emmekä jaksaneet odottaa tulevaa, joka olisi tullut kyllä eteemme juuri sillä oikealla hetkellä.

Olemmeko liian malttamattomia odottamaan tulevaa ja haluamme saada asiat järjestymään heti juuri niin kuin itse ne parhaaksemme näemme. Emmekä osaa ottaa asioita vastaan sellaisessa muodossa, jossa ne meille annetaan vaikka tämä olisi meidän parhaaksemme. Emme siis osaa päästää omista ajatuksista irti ja ottaa vastaan sitä mitä annetaan.

Pohdin näitä asioita siksi, että olen itse ottanut askelia uutta tulevaisuuttani kohden, olen samalla toteuttanut unelmaani. Olen nauttinut matkastani ja ollut onnellinen, kun olen nähnyt mitä voi saada aikaiseksi kun luottaa elämän kulkuun ja asioihin, joita olen halunnut saavuttaa. Olen ottanut uusia askelia kohta sellaisia asioita, joita olen pelännyt ottaa. Olen siis saanut rohkeutta toteuttaa itseäni ja olen saanut varmuutta itselleni lisää.

Ja sitten koin pysäytyksen onnettomuuden muodossa. Tämä onnettomuus sai minut miettimään, että mitä olin tehnyt väärin, vai oliko minun aika pysähtyä ja hidastaa vauhtia?  Nyt olen taas uuden niin sanotun risteyksen edessä ja mietin mihin jatkan nyt matkaani. Nykyiset tehdyt muutokset elämään tuntuu nyt erilaisilta ja en tiedä voinko niitä toteuttaa, sillä tästä onnettomuudesta jäi pieni pelkotila, että mitä jos se uusiutuu ja en voi tehdä tuota työtä ja haavettani todeksi.

Mutta onko tämä siis romuttanut koko unelmani, vai näyttääkö se minulle uuden tien unelmaani kohden. Vai onko nyt aivan toisen unelman aika, eikä tuon unelman?

Nyt en tarkoita tai edes toivo, että jokaisen meidän on kohdattava niinkin iso asia kuin onnettomuus, jotta voi herätä ajattelemaan elämää ja sen kuljettamista eteenpäin tai mihin suuntaan ollaan menossa. Se voi olla pieni herätys tai pysähdys jossa halutaan kertoa jotain. Useimmiten ihmiset heräävät vasta sitten ajattelemaan tulevaisuutta, kun jotain isompaa tapahtuu. Näin meidät on rakennettu.

Tottakai olen peloissani tulevaisuudestani nyt ja ajattelen vain tuota onnettomuus päivää, mutta en haluaisin sen antaa pilata oman elämäni unelmointia ja toteuttamista, joten positiivisesti mietin itseäni ja tulevaisuuttani ja luotan vielä tulevaisuuteen, että kaikesta tästä selvitään ja elämä jatkaa taas kulkuaan eteenpäin hyvissä merkeissä. 

Tällaisista asioista ei tarvitse onneksi selviytyä itse, vaan onneksi meillä on auttajia, joille voi puhua tai läheiset joille voi avautua. He ovat nyt tärkeimmässä roolissa. Yksin ei kenenkään tarvitse selviytyä eteenpäin, vaikka välillä siltä tuntuisi. 

Ota rohkeasti auttavaa kättä ja kuuntelevaa korvaa vastaan, älä jää yksin.

Rakennetaan omia unelmia todeksi ja nautitaan niiden hedelmistä. Unelmat ovat kuin vanha silta, jota pitää huoltaa, jotta sen ylitse voi kävellä turvallisin mielin.

Kuvat: Bixabay

Auttaminen ja tukeminen

Silloin kun ihminen tarvitsee apua, onko apu aina lähellä tai voiko sitä antaa?

Olen katsellut tässä lähellä ihmisiä, joilla on ongelmia yhden sun toisen asian kanssa. Jotenkin haluaisin auttaa, mutta en tiedä voiko auttaa tai onko minulla siihen rahkeita.

Minusta n hyvin ikävää katsella sivusta toisten kipuilemista asioiden kanssa. Mutta missä menee se raja milloin olet avulias ja milloin tuppaudut toisen elämään ja aiheutat vain lisää stressiä. Ja milloin ihmisien pitää itse kulkea jokin polku lävitse, saadakseen opetusta ja oivalluksia elämään.

Jos et voi auttaa, niin on hyvä olla läsnä ja tukea toista omien asioiden hoitamisessa. Tukemisella tarkoitan tässä kohtaa kuuntelemista ja kannustamista hyvien asioiden pariin.

Tässä tulee mieleen sellainen pienen lapsen pyyteetön auttaminen pienillä eleillä. Jos jotakin itkettää, pieni lapsi pyrkii heti syliin ja halaamaan. Tai jos leikkitoverilla on murhetta leikin lomassa, pieni lapsi tulee lähelle ja antaa toiselle lapselle lelun ja taas leikki jatkuu.

Meillä ihmisillä on tapana vajota välillä syviin vesiin surkuttelemaan elämää ja takertua välillä aika pieniinkin asioihin kiinni ja tehdä niistä suurempia ongelmia, kuin ne olisikaan. Miksi ihmisluonto on tällainen?

Itse olen nyt koittanut sellaisten ikävien asioiden kohdalla tehdä niin, että otan ne käsittelyyn ja mietin niitä hetken ja sen jälkeen annan niiden olla rauhassa ja keskityn hyviin ja mukaviin asioihin. Ja monesti nämä ikävät asiat sitten alkavat selkiintyä ja niistä on helpompi päästää irti. En sano ettei olisi asioita, joista on todella vaikea selviytyä ja ne saattavat viedä monia vuosia talttuakseen ja välillä tarvitsemme paljon apua ympäriltä, niin ammattilaisilta kuin läheisiltä.

Mutta jos emme takertuisi jokaiseen ongelmaan, varsinkin jos se on pienen pieni, ne eivät hallitsisi meitä.

Tarkoitan tällä sitä, että jos keskittyisi elämässä vain hyviin asioihin, niin heikommat ja ikävimmät asiat olisivat huomattavasti laimeampia ja niitä olisi helpompi työstää ja käsitellä. Lähinnä tässä tapauksessa puhun arkipäiväisistä asioista. 

Toki myös joskus sen ikävän asian tuleminen elämään on erittäin hyvä ja opettava asia. Se saattaa muokata sinua ihmisenä erittäin paljon. Mutta ainakin minun kohdallani paljon ikäviä asioita kohdatessa olen saanut hyvää oppia elämään ja miten haluan tässä maailmassa elää ja tehdä niin, että kenenkään ei tarvitsisi näitä asioita kohdata ja kestää. Enkä omalla toiminnallani saisi ketään tuntemaan itseään murheelliselta tai ikävien asioiden ympäröimänä.
Me elämme vain kerran ja silloin pitää saada nauttia elämän kaikista tarjottimella olevista asioista täydestä sydämestä. Meidän kuuluu myös toteuttaa omia unelmia ja haaveita vaivattomasti.

Joten ollaan läsnä muille ja annetaan auttavaa kättä, olkapäätä, syliä tai korvia jos niitä pyydetään tai tarvitaan.

Kuva: Bixabay

Loma ja mitä se on sinulle

 

Joskus tuntuu, että koko syksy ja talvi menee horroksessa ja siitä ajasta ei jää mitään muistikuvia. Olet mennyt sinne ja tänne ja tehnyt sitä ja tätä hiki hatussa ja välillä känsät käsissä. Kun taas keväällä ja kesällä sitä herää tähän luonnon kauneuteen ja aurinkoon. Olet kuin uudesti syntynyt ja virkeämpi.

Sitten alkaa kesän kiireet on mentävä, koettava ja ehdittävä kaikkialle. Mutta onko tämä hyvä juttu, saako sitä sitten ollenkaan rentoutumista ja palautumista talven jättämän uurastuksen tilalle

Nyt istun terassillani ja kuuntelen luontoa ja katselen kuinka naapuri leikkaa puistaan oksia ja heti mietin, että mitä minulla oli tekemistä tälle päivälle. Niin ja pyykit pyörii jo koneessa. Kohta varmasti taas on jo ottamassa kalenteria esiin, että minne sitä tänään mennään. Onko se kalenteri niin tärkeä, että lomallakin sen pitää häiritä lepoa ja nauttimista?

Vietän nyt ensimmäistä viikkoa lomaa ja nyt jo tuntuu, että loma on mennyt aivan ohitse. Toki itselläni oli ihania vieraita tässä luonani alku viikon ja nautin kyllä siitä. Mutta koska he tulivat kaukaa oli kaikkien täällä asuvien pakko tulla myös heitä katsomaan tai meidän piti viedä heidät näytille joka suuntaan.

Mietin, että pystyykö tämän päivän ihmiset näiden hektisten puitteiden vuoksi nauttimaan lomistaan. Tai saavatko he pitää edes lomia kun kaksi vuotta meni monelta ollessa kotona tai tehdessä etätöitä. Toiko tämän maailmanlaajuinen katastrofi mukanaan vielä kiireisempää aikaa ja nauttiminen menee terveyden miettimiseen. Eilen olimme rannalla, jona läheisyydessä oli myös mahtava paikka lapsille nauttia ja tehdä asioita, niin ranta joka on yleensä täynnä ihmisiä nauttimassa kesästä oli täysin tyhjä, ei ihmisiä missään. 

Onko siis väärin jos minä olen päättänyt, että tämän kesän pyhitän nyt nauttimiselle ja otan vain vähän asioita, joita on tehtävä tai jonne on mentävä. Ja nautin jokaisesta ihanasta aurinkoisesta päivästä, joita tämä kesä on pullollaan. Aloitan aamuni joogalla ja nautin aamupalani terassilla, kuuntelen ja siemailen tuota luonnon kauneutta itseeni.

Minulle loma on nauttimista, kuuntelemista ja rentoutumista, eli että saa vain olla. 

Mitä kesäloma on sinulle? Mitä sinä tykkäät tehdä lomallasi? Onko sinun lomasi täynnä aktiviteetteja vai rentoutumista ja nauttimista?

Kuvat: Bixabay

Kuinka paljon voi saada aikaan päivässä?

Kun haluat saada aikaan yhden vapaapäivän aikana kaiken.

Joskus on niitä päiviä, että jo herätessään alkaa tekemään vaatekaapin siivousta ja huonekalujen siirtelyä ja sitten se kasvaa koko asuntoon ja lopulta huomaat itsesi istumassa koneen ääressä ja etsimässä uusia huonekaluja.

Näinä päivinä puhtia riittää ja saat aikaan paljon asioita, mutta koska niin sanottu muutostyö loppuu siihen, ettei niitä huonekaluja sitten saanutkaan samaan syssyyn hankittua tai ei löytynyt juuri sellaisia joita olisit halunnut, sitä päätyy olemaan taas samoilla vanhoilla huonekaluilla. Toteaa ehkä, että hyvät nämä vanhat huonekalut  ovat, vaikka ovat hieman erilaisia ja erivärisiä.

Miksi se touhotus tai into tulee vain yhtenä päivänä ja juuri sinä vapaa päivänä kun sinulla ei olisi mitään muuta ja voisit kerrankin lepäillä ja vaan olla?

Ihmismieli on vinkeä ja se herää aina silloin, kun on leppoisaa ja rauhallista. Silloin pitäisi saada muutoksia elämään ja sen tapahtuu ensin huonekalujen tai kodin muutoksen kautta, ainakin minulla käy niin. Varsinkin keväällä ja kesällä olen innoissani muuttamassa aina jotain paikkaa ja ostamassa uusia huonekaluja. Tänäkin kesänä ostin yhden huonekalun eli sängyn, joka oli pakollinen, koska edellinen oli jo niin rikkinäinen, että jouset tuli ulos kuorestaan. Niin se ei sitten voinut jäädä siihen vaan sitten tuli halu tai oikeastaan tarve ostaa uudet yöpöydät, koska vanhat eivät sopineet enää kuvaan. Niin ja nyt se on sitten laajentunut koko makuuhuoneeseen..äh ja puh.

On ihana tehdä muutoksia sillä se piristää mieltä ja varsinkin sitten syksyä ajatellen on kiva olla uudessa kodissa. Mitään vaan ei voi muuttaa kuin strömsössä. Vaikka se kivaa olisikin omata niin hyvät kädentaidot, että voisi tehdä kaiken itse. Tai että muutos tapahtuisi, kuin itsestään ja rahaa riittäisi kaikkeen mitä haluaisit, kuten televisiossa tehdään suuria muutoksia huoneisiin pienellä budjetilla. Höh höh sanon vaan, se on varmasti hyvin paljon mahdollista tehdä pienellä budjetilla muutoksia, mutta tarvitset kuitenkin matkaasi suunnittelu taidot, mielikuvitusta ja paljon aikaa etsiä tarvikkeita.

No itse pidän itseäni kovinkin mielikuvitus ihmisenä ja käsistään jollakin asteella taidokkaana, mutta silti sanon, että haaveeksi jää aina nuo muutokset, kun tulee se tosi paikka. Idea on aina ollut hyvä, mutta kun pitäisi toteuttaa niin sormi menee suuhun tai siitä ei todellakaan tule sitä mitä olin ajatellut, joten ollaan taas alkupisteessä.

Suunnittelu on mukavaa, mutta toteutus saa jäädä ihmisille jotka sen osaavat.

Tällaisia aatoksia tuli mietittyä tässä vihdoin kun pääsin ottamaan aamupalaa rauhassa, terassilla jonka olen juuri uudistanut.

Kuvat: Bixabay

Voiko työstä nauttia?

 

Itse olen nyt tutkinut ja seuraillut omaa käyttäytymistäni työssäni ja miten voin nauttia jonkin sellaisen tekemisestä josta minulle maksetaan ja jota on tehtävä päivittäin.

Toki riippuu paljon mitä tekee työkseen ja mistä pitää, vai tekeekö työtä vain pakosta jotta saa elantoa.

Itse olen monet vuodet tehnyt työtä, josta en pidä, vain siksi että sinne pääseminen on helppoa ja sen työn osaan, sekä saan siitä elantoa helposti. Mutta se että nauttisin työn tekemisestä on kateissa. Työssäni autan muita ihmisiä ja tiedän että heille se on hyvä juttu, mutta miksi se ei voisi olla myös minulle, jos tiedän että saan auttaa ihmisiä ja heillä on hyvä olla. Ja sama kaava toistuu hyvin monen ihmisen elämässä.

Tein pieniä kokeita itseni kanssa eli aloitin päiväni ensin sillä että surkuttelin omaa työtäni ja asemaani, no myöskin työpäiväni oli raskas ja ei nautinnollinen. Kun taas toisena päivänä aloitin aamuni hyväntuulisena ja sanoin itselleni, että tästä päivästä tulee hyvä päivä ja kas kuinkas ollakaan työpäivä meni nopeasti ja oli hyviä juttuja pullollaan.

Mutta miksi sitten teemme näin ja laitamme työmme ja päivämme lyttyyn, kun joka päivän voisi aloittaa olemalla pirteä ja hyväntuulinen. Tai miksi emme hakeudu työhön, josta nautimme ja voisimme olla iloisia vaikka joka päivä.

Joskus tuntuu, että vaikka työ alussa olisi kuinka kivaa tahansa se jossain kohtaa muuttuu tylsäksi ja samaa kaavaa toistetaan ja silloin siitä tulee rutiinia ja tylsää, mutta vain jos me itse sen näin teemme omalla mielellämme. 

Onko siis niin, että vain mielemme on se joka tekee työstä ei nautittavaa ja työ on oikeesti kivaa? Vai voiko jossain olla se työ, joka on juuri minulle suunniteltu tai rakennettu? vai voinko rakentaa ja suunnitella sen itse? Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt mielessäni monesti.

Toki on siis niitä aloja joihin mennään esimerkiksi kutsumuksena tai rakkaudesta lajiin, mutta ulkoiset seikat vievät sen nautinnollisuuden meiltä. Kuten esim. hoitoala tai kulttuuriala. Viime vuosina nämä ja monta muuta alaa on kärsineet ulkopuolisten asioiden saattelemana, joten niihin ei olla voitu varautua. Nyt olisi aika tehdä muutoksia näihin aloihin, jotta ihmisillä olisi taas mahdollisuus nauttia työstään. 

Nämä kaksi asiaa on eri asioita se, että itse tekee työtä, joka ei ole nautinnollista tai se että ulkopuolinen tapahtuma vie nautinnon tai työn kokonaan.

Viimeeksi kirjoitin siitä, kuinka olin kääntänyt työntekemisen harrastukseksi ja harrastukseksi. Nämä kaksi keinoa, eli työ on harrastus ja kauniit ajatukset heti aamusta päivää saattelemaan ovat auttaneet minua päivittäin jaksamaan ja nauttimaan työssä.

Se miksi itse sitten teen työtä, josta en nauti on pelkästään siksi, että halusin auttaa työyhteisöä vielä hetken kunnes saavat työpaikan henkilöstön balanssiin. Nyt ajattelin puhtaasti heitä, enkä itseäni. Joskus näinkin on toimittava. Työsuhteeni ei ole enää pitkä ja syksyllä pääsen etsimään itseäni uudelleen ja rakentamaan sitä minun näköistä työtä, johon olen jo ottanut suuria harppauksia. Näistä sitten lisää myöhemmin..

Kuva: bixabay

Elämästä nauttiminen

Miksi emme voisi vain nauttia elämästä kaiken tämän kiireen ja paineen keskellä.

Joskus tuntuu, että elämässä ei kerkeä tekemään juuri mitään muuta kuin käymään töissä, syömään ja nukkumaan. Joskus myös jälkimmäiset kakis unohtuu tai jää välistä, kun on niin kiire tehdä jotain, joka kuitenkaan ei valmistu päivässä tai kahdessa.

Miksi takerrumme tekemään niitä asioita, joista emme saa energiaa vaan ne vievät sitä ja silloin olemme lopen uupuneita ja emme jaksa huolehtia itsestämme saatikka sitten muista.

Mitäpäs jos nautimme elämästä ja ottaisimme ohjat omiin käsiimme?

Mutta miten voi nauttia, jos pitää kuitenkin keskittyä työhön ja niihin velvoitteisiin, joita meille on asetettu.

No itse olen kääntänyt asiat päälaelleen ja kokeillut kuinka se tuottaa tulosta. Eli olen ottanut ne muut asiat kuten harrastukset, omasta itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan sijalle yksi ja sitten vasta teen töitä sen ohella.

Eli olen kääntänyt asiat niin, että minulle työtä on nautinnolliset asiat ja harrastusta on käydä töissä. Nyt joistakin tuntuu, että mistä sitä saa elantoa? No itseasiassa sitä tulee ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Olen nähkääs ajatellut, että nyt kun nautin asioista ja keskityn niihin joista todella saan sitä hyvää energiaa, niin työt tulee ihan itsestää tehtyä ja ehkä jopa paljon paremmin ja energisemmin, ajatus virtaa ja olen hyvässä vedossa. itseasiassa olen tehnyt töitä nyt enemmän kuin ennen.

Nyt täytyy vielä muistuttaa sellainen asia, että joskus tässäkin tapauksessa ajautuu tekemään asioita toisin päin ja tuntuu että elämä taas kaatuu, kiire ottaa vallan ja kiristää hermoja. Silloin on osattava kääntää tämä taas toisin päin ja nauttia niistä hyvistä asioista ja antaa sen työn tulla siellä mukana itsestään.

Meidät on opetettu niin, että työllä me saamme sen kaiken mitä ansaitsemme ja tarvitsemme, mutta minusta se on toisinpäin. Joten nautitaan elämästä ja sen hyvistä asioista ja annetaan itsellemme hyvä elämä, kun sen kerran vain elämme. Miksi murehtia kun voi nauttia.

Rakasta itseäsi ja nauti elämästäsi.

Tässä tekstissä puhuin nyt työn näkökulmasta, mutta tiedän myös että moni on sellaisessa työssä josta nauttii, joten silloin elät juuri sitä elämää joka on sinulle luotu ja nautit siitä täysin siemauksin.

Kuvat: Bixabay