Uusi mieli ja uusi keho

 

Syksy ja talvi meni hujauksessa ja blogi jäi huomiotta. Mutta nyt olen taas takaisin ja avaan sanaisen arkkuni taas Teille luettavaksi. 

Kaikki mitä nyt avaan tänne on vain minun omaa tuntemusta minun omasta kehosta ja mielestäni. Me kaikki olemme erilaisia ja kehomme ja mielemme suhtautuvat eri tavalla asioihin ja vanhenemiseen.

Pakko puhua siitä kuinka minun  keho ja mieli muuttuu kun ikää tulee lisää. Kropassa alkaa tuntumaan pienetkin asiat, kolottaa ja kiristää sieltä täältä. Liikunnan tärkeys siis korostuu päivittäin. Auta armias, jos et jotain liikunnallista tee päivän aikana, niin ei tartte kuvitellakkaan, että seuraavana päivänä olo olisi virkeä saati sitten liikkuisi kunnolla, ei kroppa on jäykkä kuin hiilihanko tuvan seinustan vierellä.

Itse olen nyt ottanut uusia rutiineja päiviini, jotta voin pitää kehoni kunnossa ja liikkuvana. Pidän itse joogasta, jota olen jo harrastanut pitkään, sillä on hyvät vaikutukset kehoon ja mieleen. Sekä uusina lajeina on nyt kehon muokkaaminen painoilla, tietenkin rauhallisuudella ja rennolla otteella, jotta ei tule rehkittyä liikaa, uusi keho ottaa niin nopiaan itseensä.

Voi ja kuumat aallot vasta ihania ovatkin, on vuoroin kylmä ja vuoroin niin kuuma. Kylmään on tämä kroppa kyllä tottunut, koska olen palellut aina ja villasukat ovat kyllä olleet minulle se paras vaatekappale forever. Enää ei juuri villasukkia tarvitse, kun kuumat aallot kyllä vesittää kaikki vaatteet. Itse kuvailin tuota kuumaa aaltoa äskettäin "supistukseksi", sillä se tulee samalla tavalla kuin supistus, se alkaa pienestä kuumoituksesta ja kasvaa sitten sellaisiin mittakaavoihin että hiki karpalot tippuu ja tuntuu kuin kroppa olisi tulessa sisältä käsin. Hetken se kestää ja sen jälkeen poistuu samaa kautta mitä tulikin.

No sitten se mieli. Se on edelleen kuin nuorella naisella ja näkee itsensä tekemässä vaikka mitä. Haaveilee asioista joita olisi kiva toteuttaa, mutta sitten jostain tulee se pelko ja stoppi, että ei enää tässä iässä. Ja se ei tarkoita etteikö vanhempanakin voi toteuttaa vaikka mitä unelmia, ei vaan pitääkin edelleen toteuttaa niitä, siitä olen samaa mieltä. Mutta se, että sen tekee tämän uuden mielen kanssa, siihen täytyy antaa vähän armoa ja rauhallisuutta, jotta uusi mieli pääsee mukaan ja on samaa mieltä nuoren mielen kanssa.

En tiedä onko tuo mielen muuttuminen pelkoa vai niinkuin jotkut viisaammat sanovat että nyt on astunut järki peliin, kun ennen mentiin ja mietittiin vasta sitten. Ja pelkoa ehkä siksi, että sitä on jotenkin varovainen kehonsa kanssa, joka ei kaikissa asioissa ole samaa mieltä.

Esimerkkinä voisin tässä kohtaa ottaa päivän Linnanmäellä. Itse pidän siitä, että laitteet testaa ainakin kerran, jotta voi sanoa pitääkö laitteesta vai ei ja onko se sellainen johon voi mennä toisenkin kerran. Ja näin olen tehnytkin aikoinaan. No minun lempi laitteeni on ollut kautta aikojen kehrä/enterprise, kuinka ihanasti se ottaa vatsasta ja tuuli tuivertaa sen mennessä ympäri ja välillä näet pilvet ja välillä taas maa häämöttää edessäsi. No sinne sitten jonottamaan tällä ihanalla nuoren mielen innolla ja muistoilla kuinka se oli ihanaa. Kyytiin päästyämme sama innostus kohosi kasvoille ja mieleen, kunnes pääsimme täyteen ympyrään ja ensimmäiset kerrat olimme kohti pilviä. Silloin kouraisi vatsasta ja päässä alkoi heikottaa, tuntui kuin tasapaino ei enää ollut mukana ja laite tuntui pelottavalta ja uhkarohkealta. Täytyi ääneen sanoa, että taisi olla viimeinen vuosi tuossa laitteessa. Ja kun vihdoin pääsimme maan kamaralle laitteesta kyllä huokaisin helpotuksesta ja täytyi myöntää, ettei keho ole enää entisellään, se on vanhentunut.

Tänä vuonna olen menossa kyllä Linnanmäelle ja aion testata joitakin laitteita ihan vaan siksi, että nyt olen jo tämän kehon ja mielen kanssa samoilla linjoilla, niin ei jää huonoja muistoja ihanista laitteista. Mutta varmasti varautuneisuudella ja rauhallisuudella.

Varsinkin nyt kun maailmalla on tapahtunut muutamia ikäviä tapaturmia laitteissa, niin sitä tämä järki mieli sitten varoittaa tai muistuttaa...tietenkin.

Vanhetaan silti arvokkaasti ja toteutetaan edelleen unelmia sekä tehdään tästä uudesta kehosta ja mielestä se uusi hyvä kaveri, jonka kanssa tätä matkaa ja elämää edetään.

Elämä on ihanaa kun se oikein oivaltaa, Tapio Rautavaaran, kulkuri ja joutsen laulun sanoin lähdetään tutkimaan maailmaa uusin silmin. 

Kuvat: Bixabay

Suunnan löytäminen

Olen ollut hiljaiseloa hetken aikaa ja miettinyt omaa elämääni ja keskittynyt kuntouttamaan itseäni, jotta voin taas hyvin ja nautin elämän jokaisesta virtauksesta ja mutkista.

Olen miettinyt omaa suuntaani, sillä olen nyt varma että elämäni ei voi jatkua saman suuntaan tai ainakaan samalla tavalla. Joten nyt on taasen sen uuden suunnan etsiminen.

Ajattelen tätä hetkeä niin, että olen liikenneympyrässä ja nyt mietin että mistä liittymästä poistun tästä ajatuksen virrasta ja mitä suuntaa haluan kokeilla. Valitsee minkä tien tahansa siinä kohtaa, on se sinulle aina uusi suunta ja uusia asioita tulevaksi eteesi. Koskaan ei ole väärää suuntaa, sillä aina voi kokeilun jälkeen palata liikenneympyrään ja lähteä uuteen suuntaan.

On hyvä, jos elämässä kokeilee kaikenlaisia suuntia ja asioita, joista sitten löytää ne omansa ja mitä sitten haluaa jättää elämäänsä ja mitä voi jättää pois. Joskus suunnan löytäminen voi viedä paljon aikaa. Ja välillä tuntuu ettei mitään suuntaa löydy ja jäät vain pyörimään liikenneympyrään. Mutta itse koen sen niin, että se on aika jolloin ei tarvitsekaan löytää mitään suuntaa, vaan mennä vain virran mukana ja nauttia siitä mitä on tällä hetkellä elämässä menossa.

Välillä tuntuu siltä, että aina pitäisi olla joku tavoite tai määränpää minne mennä, vaikka joskus voi vaan olla ja katsoa mitä eteen tulee ja sitten taas voi asettaa suuntia ja tavoitteita.  Tässä kohtaa tuntuu, että me olemme tavoite keskeisiä, vaikka näin ei ole. Toivomme mahdollisesti sitä, että me voimme hyvin ja olemme onnellisia.

Tavoitteita joita on tehtävä ja niihin on mentävä saattaa löytyä työpaikalta tai työtehtävissä, mutta se miten sinne tavoitteeseen mennään on se asia ja se mihin kannattaa suunnata ajatuksensa. Puskeeko sitä läpi harmaan kiven, jotta päästään perille, vai kuunnellaanko mitä edessä on tulossa ja katsellaan hieman ympärille ja lähdetään virran mukaan rauhallisesti ja positiivisella asenteella ja päästän määränpäähän tai tavoitteeseen mukavasti ja sujuvasti.

Itsensä tunnistaminen ja omien ajatusten kuunteleminen on tässä kohtaa se asia mitä siis kannattaa käyttää. Se yllättävästi saattaa antaa sinulle hyviä avaimia ja ideoita päästä omien suuntien löytämiseen tai tavoitteiden asettamiseen. Ja muistaa vain sen, että tavoite ei aina tarvitse olla iso. Tavoite voi olla vaikka se, että kun tänään aamulla herään ajattelen hetken vain positiivisia ajatuksia. 

Toivon Teille iloista ja rentouttavaa suunnan löytämistä ja asioiden loksahtelua paikalleen. Mennään hyvällä ja positiivisella mielellä juuri siihen suuntaan mihin on tarkoitus milloinkin mennä.

Addiktiot ja niiden kanssa eläminen

Voi addiktiot sentään..

Maailmassa on monia asioita joihin voi addiktoitua ja useimmiten ne eivät ole hyvästä. Addiktioita voi olla vaikka uhka pelaaminen, jossa hullun kiilto silmissä laitetaan rahaa peleihin siinä toivossa, että nyt tulee iso voitto ja sillä ratkeaa kaikki ongelmat. Tai se voi olla alkoholiin addiktoituminen, jolloin jo pyydetään toista ihmistä tuomaan lisää alkoholia, kun ei itse enää kyetä kauppaan menemään ja tämä vain siksi että olo helpottuisi ja krapula ei pääsisi painamaan päälle. Tai jokin muu addiktio, joka helpottaa oloa aina hetkeksi, mutta kohta mielen valtaa morkkis ja itsetunto kolkuttaa, kun haksahti taas tekemään sitä mistä olisi halunnut eroon.

Oloa yritetään helpottaa, joko lisäämällä rahaa rattaisiin tai alkoholia koneeseen. Selittely tulee myös kuvaan, eli kerrotaan kuinka teemme tämän enää vain tämän kerran ja sitten ryhdistäydymme ja lopetamme.

Onko hyvänlaatuista addiktiota olemassa, kuten liikunta vai onko sana addiktio jo merkki siitä, että olemme menneet liian pitkälle?

Voiko addiktiosta päästä eroon, onko addiktio niin jyräävä, että se pitää vallassaan ja siitä luopuminen ei ole mahdollista? Vai jos siitä luopuu niin jääkö jäljelle vain tyhjyys ja sen mahdollisesti täyttää jollain muulla addiktiolla? Vai onko mahdollista päästä kokonaan eroon tuosta vaan? Helppoa ei ole addiktiosta luopua tai päästä eroon, se saattaa olla tuskien taival karheikkojen lävitse. Ja se mitä sitten siihen ottaa tilalle, niin ettei taas löydä itseään addiktioituneena toiseen kohteeseen.

Itse olen ollut sekä addiktoitunut, kuten myös toisen ihmisen addiktion läheltä katsoja. Kumpikaan ei ole ollut helppoa. Oman addiktion lopettaminen on minun käsissäni ja sen ole saanut muiden mukavien asioiden tekemisellä taltutettua, toki itsellä on vielä addiktiota asioihin, mutta osaan ehkä hallita niitä paremmin kuin ennen tai en mene niiden kanssa niin sanotusti päätyyn asti. Toisen ihmisen kanssa sitten ei ole niin helppoa katsoa viereltä ja kokea siinä samalla koviakin lausahduksia siitä kuinka en voi auttaa häntä ongelmiensa kanssa, mutta se on todellisuus en voi helpottaa hänen tuskaansa tai ojentaa auttavaa kättää hänen kipuilussaan tuota addiktiota kohtaan. Jokaisen on niin sanotusti tehtävä se "työ itse", vaikka tukena voi olla. Karulta kuin tuo kuulostaakin näin se vaan on.

Mutta onneksi meillä on paljon auttavia tahoja joiden puoleen voi kääntyä ja saada apua riippuvuuteen eli addiktioon. Yksin ei näistäkään tarvitse täysin selviytyä, vaikka se "työ" on tehtävä itse. Tarvitsee vain halua päästä irti ja aloittaa uudenlainen elämä, ilman addiktioon johtavia asioita. Itse otin avukseni terapeutin ja hänelle juttelemalla pääsimme kiinni minussa kyteviin asioihin ja että voin olla armollinen itselleni. Pienin askelin päästään eteenpäin ja uudenlaisen elämän alkuun.

Minä sain myös apua lukemalla monia kirjoja, joista olen saanut hyvää ymmärrystä itsestäni ja tietoa siitä mistä addiktioni johtuvat. Yksi näistä kirjoista oli Eevi Minkkisen, Ole armollinen itsellesi, jossa kuvataan hyvin arrmollisesti tuo addiktiotuminen ja sen käsitteleminen. Joten suosittelen suuresti tuota kirjaa.

Hyviä luku hetkiä ja oman itsensä löytämistä ja oman itsensä parantamista.

Kuvat Bixabay

 

Unelmat romuttuvat

 

Voiko unelmat romuttua yhdessä pienessä hetkessä? 

Itse olen miettinyt tätä lausetta monesti, kun olen kokenut takapakkia juuri alkaneeseen flow tilaan, joka on vienyt minua useita askelia eteenpäin. Mistä saada usko tai luottamus takaisin, kun on kokenut tuota takapakkia tai kohdannut jonkin esteen tiellä kohti unelmia?

Elämässä tapahtuu paljon asioita ja välillä asiat tuntuvat suuren suurilta esteiltä, mutta onko lopulta näin, että ne ovat esteitä vai onko niin, että emme osaa tulkita selviä merkkejä? Jotka pyytävät meitä ehkä hidastamaan tai ajattelemaan kaksi kertaa olinko menossa väärään suuntaan tässä kohtaa vai oliko suunta ihan oikea mutta tapa väärä. Tuliko puskettua asiaa liian lujaa, emmekä jaksaneet odottaa tulevaa, joka olisi tullut kyllä eteemme juuri sillä oikealla hetkellä.

Olemmeko liian malttamattomia odottamaan tulevaa ja haluamme saada asiat järjestymään heti juuri niin kuin itse ne parhaaksemme näemme. Emmekä osaa ottaa asioita vastaan sellaisessa muodossa, jossa ne meille annetaan vaikka tämä olisi meidän parhaaksemme. Emme siis osaa päästää omista ajatuksista irti ja ottaa vastaan sitä mitä annetaan.

Pohdin näitä asioita siksi, että olen itse ottanut askelia uutta tulevaisuuttani kohden, olen samalla toteuttanut unelmaani. Olen nauttinut matkastani ja ollut onnellinen, kun olen nähnyt mitä voi saada aikaiseksi kun luottaa elämän kulkuun ja asioihin, joita olen halunnut saavuttaa. Olen ottanut uusia askelia kohta sellaisia asioita, joita olen pelännyt ottaa. Olen siis saanut rohkeutta toteuttaa itseäni ja olen saanut varmuutta itselleni lisää.

Ja sitten koin pysäytyksen onnettomuuden muodossa. Tämä onnettomuus sai minut miettimään, että mitä olin tehnyt väärin, vai oliko minun aika pysähtyä ja hidastaa vauhtia?  Nyt olen taas uuden niin sanotun risteyksen edessä ja mietin mihin jatkan nyt matkaani. Nykyiset tehdyt muutokset elämään tuntuu nyt erilaisilta ja en tiedä voinko niitä toteuttaa, sillä tästä onnettomuudesta jäi pieni pelkotila, että mitä jos se uusiutuu ja en voi tehdä tuota työtä ja haavettani todeksi.

Mutta onko tämä siis romuttanut koko unelmani, vai näyttääkö se minulle uuden tien unelmaani kohden. Vai onko nyt aivan toisen unelman aika, eikä tuon unelman?

Nyt en tarkoita tai edes toivo, että jokaisen meidän on kohdattava niinkin iso asia kuin onnettomuus, jotta voi herätä ajattelemaan elämää ja sen kuljettamista eteenpäin tai mihin suuntaan ollaan menossa. Se voi olla pieni herätys tai pysähdys jossa halutaan kertoa jotain. Useimmiten ihmiset heräävät vasta sitten ajattelemaan tulevaisuutta, kun jotain isompaa tapahtuu. Näin meidät on rakennettu.

Tottakai olen peloissani tulevaisuudestani nyt ja ajattelen vain tuota onnettomuus päivää, mutta en haluaisin sen antaa pilata oman elämäni unelmointia ja toteuttamista, joten positiivisesti mietin itseäni ja tulevaisuuttani ja luotan vielä tulevaisuuteen, että kaikesta tästä selvitään ja elämä jatkaa taas kulkuaan eteenpäin hyvissä merkeissä. 

Tällaisista asioista ei tarvitse onneksi selviytyä itse, vaan onneksi meillä on auttajia, joille voi puhua tai läheiset joille voi avautua. He ovat nyt tärkeimmässä roolissa. Yksin ei kenenkään tarvitse selviytyä eteenpäin, vaikka välillä siltä tuntuisi. 

Ota rohkeasti auttavaa kättä ja kuuntelevaa korvaa vastaan, älä jää yksin.

Rakennetaan omia unelmia todeksi ja nautitaan niiden hedelmistä. Unelmat ovat kuin vanha silta, jota pitää huoltaa, jotta sen ylitse voi kävellä turvallisin mielin.

Kuvat: Bixabay

Auttaminen ja tukeminen

Silloin kun ihminen tarvitsee apua, onko apu aina lähellä tai voiko sitä antaa?

Olen katsellut tässä lähellä ihmisiä, joilla on ongelmia yhden sun toisen asian kanssa. Jotenkin haluaisin auttaa, mutta en tiedä voiko auttaa tai onko minulla siihen rahkeita.

Minusta n hyvin ikävää katsella sivusta toisten kipuilemista asioiden kanssa. Mutta missä menee se raja milloin olet avulias ja milloin tuppaudut toisen elämään ja aiheutat vain lisää stressiä. Ja milloin ihmisien pitää itse kulkea jokin polku lävitse, saadakseen opetusta ja oivalluksia elämään.

Jos et voi auttaa, niin on hyvä olla läsnä ja tukea toista omien asioiden hoitamisessa. Tukemisella tarkoitan tässä kohtaa kuuntelemista ja kannustamista hyvien asioiden pariin.

Tässä tulee mieleen sellainen pienen lapsen pyyteetön auttaminen pienillä eleillä. Jos jotakin itkettää, pieni lapsi pyrkii heti syliin ja halaamaan. Tai jos leikkitoverilla on murhetta leikin lomassa, pieni lapsi tulee lähelle ja antaa toiselle lapselle lelun ja taas leikki jatkuu.

Meillä ihmisillä on tapana vajota välillä syviin vesiin surkuttelemaan elämää ja takertua välillä aika pieniinkin asioihin kiinni ja tehdä niistä suurempia ongelmia, kuin ne olisikaan. Miksi ihmisluonto on tällainen?

Itse olen nyt koittanut sellaisten ikävien asioiden kohdalla tehdä niin, että otan ne käsittelyyn ja mietin niitä hetken ja sen jälkeen annan niiden olla rauhassa ja keskityn hyviin ja mukaviin asioihin. Ja monesti nämä ikävät asiat sitten alkavat selkiintyä ja niistä on helpompi päästää irti. En sano ettei olisi asioita, joista on todella vaikea selviytyä ja ne saattavat viedä monia vuosia talttuakseen ja välillä tarvitsemme paljon apua ympäriltä, niin ammattilaisilta kuin läheisiltä.

Mutta jos emme takertuisi jokaiseen ongelmaan, varsinkin jos se on pienen pieni, ne eivät hallitsisi meitä.

Tarkoitan tällä sitä, että jos keskittyisi elämässä vain hyviin asioihin, niin heikommat ja ikävimmät asiat olisivat huomattavasti laimeampia ja niitä olisi helpompi työstää ja käsitellä. Lähinnä tässä tapauksessa puhun arkipäiväisistä asioista. 

Toki myös joskus sen ikävän asian tuleminen elämään on erittäin hyvä ja opettava asia. Se saattaa muokata sinua ihmisenä erittäin paljon. Mutta ainakin minun kohdallani paljon ikäviä asioita kohdatessa olen saanut hyvää oppia elämään ja miten haluan tässä maailmassa elää ja tehdä niin, että kenenkään ei tarvitsisi näitä asioita kohdata ja kestää. Enkä omalla toiminnallani saisi ketään tuntemaan itseään murheelliselta tai ikävien asioiden ympäröimänä.
Me elämme vain kerran ja silloin pitää saada nauttia elämän kaikista tarjottimella olevista asioista täydestä sydämestä. Meidän kuuluu myös toteuttaa omia unelmia ja haaveita vaivattomasti.

Joten ollaan läsnä muille ja annetaan auttavaa kättä, olkapäätä, syliä tai korvia jos niitä pyydetään tai tarvitaan.

Kuva: Bixabay

Loma ja mitä se on sinulle

 

Joskus tuntuu, että koko syksy ja talvi menee horroksessa ja siitä ajasta ei jää mitään muistikuvia. Olet mennyt sinne ja tänne ja tehnyt sitä ja tätä hiki hatussa ja välillä känsät käsissä. Kun taas keväällä ja kesällä sitä herää tähän luonnon kauneuteen ja aurinkoon. Olet kuin uudesti syntynyt ja virkeämpi.

Sitten alkaa kesän kiireet on mentävä, koettava ja ehdittävä kaikkialle. Mutta onko tämä hyvä juttu, saako sitä sitten ollenkaan rentoutumista ja palautumista talven jättämän uurastuksen tilalle

Nyt istun terassillani ja kuuntelen luontoa ja katselen kuinka naapuri leikkaa puistaan oksia ja heti mietin, että mitä minulla oli tekemistä tälle päivälle. Niin ja pyykit pyörii jo koneessa. Kohta varmasti taas on jo ottamassa kalenteria esiin, että minne sitä tänään mennään. Onko se kalenteri niin tärkeä, että lomallakin sen pitää häiritä lepoa ja nauttimista?

Vietän nyt ensimmäistä viikkoa lomaa ja nyt jo tuntuu, että loma on mennyt aivan ohitse. Toki itselläni oli ihania vieraita tässä luonani alku viikon ja nautin kyllä siitä. Mutta koska he tulivat kaukaa oli kaikkien täällä asuvien pakko tulla myös heitä katsomaan tai meidän piti viedä heidät näytille joka suuntaan.

Mietin, että pystyykö tämän päivän ihmiset näiden hektisten puitteiden vuoksi nauttimaan lomistaan. Tai saavatko he pitää edes lomia kun kaksi vuotta meni monelta ollessa kotona tai tehdessä etätöitä. Toiko tämän maailmanlaajuinen katastrofi mukanaan vielä kiireisempää aikaa ja nauttiminen menee terveyden miettimiseen. Eilen olimme rannalla, jona läheisyydessä oli myös mahtava paikka lapsille nauttia ja tehdä asioita, niin ranta joka on yleensä täynnä ihmisiä nauttimassa kesästä oli täysin tyhjä, ei ihmisiä missään. 

Onko siis väärin jos minä olen päättänyt, että tämän kesän pyhitän nyt nauttimiselle ja otan vain vähän asioita, joita on tehtävä tai jonne on mentävä. Ja nautin jokaisesta ihanasta aurinkoisesta päivästä, joita tämä kesä on pullollaan. Aloitan aamuni joogalla ja nautin aamupalani terassilla, kuuntelen ja siemailen tuota luonnon kauneutta itseeni.

Minulle loma on nauttimista, kuuntelemista ja rentoutumista, eli että saa vain olla. 

Mitä kesäloma on sinulle? Mitä sinä tykkäät tehdä lomallasi? Onko sinun lomasi täynnä aktiviteetteja vai rentoutumista ja nauttimista?

Kuvat: Bixabay

Kuinka paljon voi saada aikaan päivässä?

Kun haluat saada aikaan yhden vapaapäivän aikana kaiken.

Joskus on niitä päiviä, että jo herätessään alkaa tekemään vaatekaapin siivousta ja huonekalujen siirtelyä ja sitten se kasvaa koko asuntoon ja lopulta huomaat itsesi istumassa koneen ääressä ja etsimässä uusia huonekaluja.

Näinä päivinä puhtia riittää ja saat aikaan paljon asioita, mutta koska niin sanottu muutostyö loppuu siihen, ettei niitä huonekaluja sitten saanutkaan samaan syssyyn hankittua tai ei löytynyt juuri sellaisia joita olisit halunnut, sitä päätyy olemaan taas samoilla vanhoilla huonekaluilla. Toteaa ehkä, että hyvät nämä vanhat huonekalut  ovat, vaikka ovat hieman erilaisia ja erivärisiä.

Miksi se touhotus tai into tulee vain yhtenä päivänä ja juuri sinä vapaa päivänä kun sinulla ei olisi mitään muuta ja voisit kerrankin lepäillä ja vaan olla?

Ihmismieli on vinkeä ja se herää aina silloin, kun on leppoisaa ja rauhallista. Silloin pitäisi saada muutoksia elämään ja sen tapahtuu ensin huonekalujen tai kodin muutoksen kautta, ainakin minulla käy niin. Varsinkin keväällä ja kesällä olen innoissani muuttamassa aina jotain paikkaa ja ostamassa uusia huonekaluja. Tänäkin kesänä ostin yhden huonekalun eli sängyn, joka oli pakollinen, koska edellinen oli jo niin rikkinäinen, että jouset tuli ulos kuorestaan. Niin se ei sitten voinut jäädä siihen vaan sitten tuli halu tai oikeastaan tarve ostaa uudet yöpöydät, koska vanhat eivät sopineet enää kuvaan. Niin ja nyt se on sitten laajentunut koko makuuhuoneeseen..äh ja puh.

On ihana tehdä muutoksia sillä se piristää mieltä ja varsinkin sitten syksyä ajatellen on kiva olla uudessa kodissa. Mitään vaan ei voi muuttaa kuin strömsössä. Vaikka se kivaa olisikin omata niin hyvät kädentaidot, että voisi tehdä kaiken itse. Tai että muutos tapahtuisi, kuin itsestään ja rahaa riittäisi kaikkeen mitä haluaisit, kuten televisiossa tehdään suuria muutoksia huoneisiin pienellä budjetilla. Höh höh sanon vaan, se on varmasti hyvin paljon mahdollista tehdä pienellä budjetilla muutoksia, mutta tarvitset kuitenkin matkaasi suunnittelu taidot, mielikuvitusta ja paljon aikaa etsiä tarvikkeita.

No itse pidän itseäni kovinkin mielikuvitus ihmisenä ja käsistään jollakin asteella taidokkaana, mutta silti sanon, että haaveeksi jää aina nuo muutokset, kun tulee se tosi paikka. Idea on aina ollut hyvä, mutta kun pitäisi toteuttaa niin sormi menee suuhun tai siitä ei todellakaan tule sitä mitä olin ajatellut, joten ollaan taas alkupisteessä.

Suunnittelu on mukavaa, mutta toteutus saa jäädä ihmisille jotka sen osaavat.

Tällaisia aatoksia tuli mietittyä tässä vihdoin kun pääsin ottamaan aamupalaa rauhassa, terassilla jonka olen juuri uudistanut.

Kuvat: Bixabay